Jodin ja raudan puutosta esiintyy Suomessa

Jodin ja raudan puutosta esiintyy Suomessa Kuva 1 / 1

Suomalaisväestön hivenalkuaineiden saantia on pidetty suhteellisen hyvänä, ja sitä se pitkälti onkin. Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista aikuisista saa ravinnosta riittävästi esimerkiksi sinkkiä ja kuparia (1). 
Joidenkin hivenalkuaineiden, kuten jodin ja raudan, saantiin tulee kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota erityisesti hedelmällisessä iässä olevilla naisilla sekä lapsilla.

Jodia ja seleeniä on Suomen maaperässä niukasti, ja siksi niiden luontainen saanti on hyvin vähäistä. Niitä lisätäänkin eri tavoin elintarvikeketjuun. Seleenitasot ovat Suomessa kohdallaan kansainvälisesti ainutlaatuisen 
seleeniohjelmamme ansiosta, sillä seleeniä 
lisätään meillä lannoitteisiin (2). Luomuruokaa käyttävien seleenin saanti saattaa kuitenkin jäädä niukaksi, koska luomulannoitteisiin seleeniä ei lisätä. Jodia taas on lisätty ruokasuolaan ja rehuihin 1900-luvun puolivälistä lähtien. Toimenpiteellä eliminoitiin aikanaan jodinpuutoksen aiheuttamat kilpirauhassairaudet vuosikymmeniksi eteenpäin.

Ruokatottumusten vähitellen muuttuessa ja jodioimattoman suolan korvatessa jodioidun on riittämätön jodinsaanti kuitenkin päässyt hiipimään takaisin. Suomessa tähän on herätty: Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi uuden suosituksen jodioidun suolan käytöstä vuonna 2015 (3). Suurkeittiöt reagoivat siihen nopeasti ja elintarviketeollisuudenkin puolella on jo nähty myönteistä kehitystä. Myös Euroopan tasolla ongelma on tiedostettu, ainakin tutkijoiden piirissä (4). Eurooppalaista joditilanteen vertailua tehdään nyt EU-komission ja Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamissa hankkeissa. Kun puhutaan jodista potilaille, on kuitenkin tärkeää painottaa, että jodioituakin suolaa kannattaa käyttää niukasti verenpainetaudin ehkäisemiseksi. Muita jodin lähteitä ruokavaliossamme ovat maitovalmisteet, kala ja muna.

Rautastatus on monella hedelmällisessä iässä olevalla naisella huono (5). Joillakin naisilla tilanne voi olla erinomainen, mutta esimerkiksi punaista lihaa välttävällä naisella, jolla on myös runsaat kuukautiset, se voi olla surkea. Rauta­varaston korjaaminen ei onnistu hetkessä, ja se pitäisi saada kohdalleen jo ennen raskautta. Pienten lasten tilanne ei myöskään näytä olevan hyvä, koska raudan saanti on suurella osalla fysiologista tarvetta pienempi (6). Myös vegaa­nien – erityisesti äitien ja lasten – riittävään ravintoaineiden saantiin (mm. jodi, rauta ja sinkki) tulisi kiinnittää huomiota (7,8).

Ravintoaineet kannattaa hankkia ruoasta. Suomessa on totuttu siihen, että elintarvikkeisiin lisätään maltillisesti ravintoaineita, joiden saanti on muuten vähäistä. Näin turvataan riittävä saanti kaikissa väestöryhmissä ja vältetään liiallisen saannin haitat. Lisäpotkua toki tarvitaan joissakin tilanteissa, ja joskus se täytyy ottaa purkista. Kuitenkin esimerkiksi rauta imeytyy parhaiten luontaisena hemirautana, vaikkapa verilätystä. Runsaasti jodia sisältäviä valmisteita, kuten merileviä, käytetään suhteellisen vähän. Onneksi, koska niistä jodia voi saada myös liikaa.

Jodin ja raudan puutosta esiintyy Suomessa, ja ne voivat haitata lasten kasvua ja kehitystä. Ajantasaista tutkimustietoa puutosten esiintyvyydestä lapsilla ei kuitenkaan ole, ja kaiken kaikkiaan tieto lasten, nuorten ja nuorten aikuisten ravitsemuksesta on meillä niukkaa. Suositukset on kyllä tehty; juuri uusittiin esimerkiksi jodisuositus (3) ja ravitsemussuositus lapsiperheille (7). Tarvitaan kuitenkin tutkimusta ja seurantaa, jotta tilannetta voidaan arvioida ja toimenpiteet kohdistaa oikein. Se jos jokin, säästää euroja. Edistämällä sikiön ja lapsen terveyttä vaikutetaan pitkälle tulevaisuuteen.

Kirjoittajat:
Iris Erlund
ETT, tutkimuspäällikkö
THL, Genomiikka ja biomarkkerit -yksikkö

Suvi Virtanen
LT, ETM, tutkimusprofessori, yksikönpäällikkö
THL, Ravitsemusyksikkö
professori
Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö
projektipäällikkö
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Kirjallisuutta

1. Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen ML, 
Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus - The National FINDIET 2012 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 2013_016. 
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-951-0
2. Alfthan G, Eurola M, Ekholm P ym. Effects of nationwide addition of selenium to fertilizers on foods, and animal and human health in Finland: From deficiency to optimal selenium status of the population. J Trace Elem Med Biol 2015;31:142–7.
3. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Toimenpidesuositus väestön jodin saannin parantamiseksi. 10.2.2015. www.vrn.fi
4. Völzke H, Caron PJ, Dahl L ym. Ensuring effective prevention of iodine-deficiency disorders. Thyroid 2016;26:189–96.
5. Lahti-Koski M, Valsta LM, Alfthan G, Tapanainen H, Aro A. Iron status of adults in the capital area of Finland. Eur J Nutr 2003;4:287–92.
6. Eussen S, Alles M, Uijterschout L, Brus F, van der Horst-Graat J. 
Iron intake and status of children aged 6-36 months in Europe: 
a systematic review. Ann Nutr Metab 2015;66:80–92.
7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. Kide 26. 
THL, Helsinki 2016.
8. Elorinne AL, Alfthan G, Erlund I ym. Food and nutrient intake and nutritional status of Finnish vegans and non-vegetarians. 
PLoS One 2016;11:e0148235.

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 10/16.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi