Keinotodellisuus lumosi erikoistuvan kirurgin

Ortopediaan erikoistuva lääkäri Arne Schlenzka asetti huhtikuussa 2016 päähänsä mustan, pimeänäkölaseja muistuttavan laitteen. Sen jälkeen lääkäriys on vaihtunut tiimin kasaamiseen, rahoituksen hankkimiseen ja koodaamisen ongelmiin.

Huhtikuu 2016. Arne Schlenzka asetti kaverinsa innoittamana päähänsä mustan, pimeänäkö­laseja muistuttavan laitteen.

Keinotodellisuus iski. Silmien edessä oli kolmiulotteinen sääriluu, aivan kuin oikea. Sitä pystyi kiertämään ja kaartamaan. Katsomaan sisälle asti.

Ortopediaan erikoistuvan lääkärin ajatus ­alkoi lentää: voisiko saman tehdä pehmytkudokselle? Voisiko näin kouluttaa kirurgeja?

Teknisesti liian vaikeaa, kuului vastaus.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Schlenzka pitää sitkeästi ajatuksestaan kiinni. Ajat ovat jännittäviä. Hänen perustamansa yritys Osgenic julkaisee maaliskuussa ensimmäinen tuotteensa.

Ja kyllä: se on onnistunut.

Ohjelmisto opettaa kirurgia leikkaamaan ­pehmytkudosta keinotodellisuudessa. Anatomiaa on mallinnettu kolmiulotteisiksi videoiksi tieteellisen tarkasti kansainvälisistä lähteistä. Resoluutio riittää hermosäikeiden erottamiseen.

Kiinnostusta löytynyt

Kirurgian käytännöt opitaan yhä niin, että ­kokenut kirurgi leikkaa ja oppipoika tai -tyttö seuraa sivusta. Sen jälkeen hän alkaa tehdä ­yksittäisiä vaiheita ja leikkaa lopulta itse.

– Prosessi on hidas. Keinotodellisuudessa opiskelija voi valmistautua ensimmäisiin leikkauksiinsa paremmin ja nopeammin. Koulutus on tasalaatuista, ja potilasturvallisuus paranee, Schlenzka kertoo.

Yrityksellä on kolme asiakasta, joista yksi on kotimainen julkinen sairaala. Kiinnostusta on tullut myös Saksasta ja ­Sveitsistä.

– Yksi Keski-Euroopan suurimmista yliopistosairaaloista suunnittelee systeemimme liittämistä koulutusohjelmaansa. Tämä on meille iso juttu ja vetää hiljaiseksi.

Toimenpiteitä ensimmäiseen versioon on mallinnettu kaksi. Schlenzkan mukaan molemmat ovat yleisiä ja hän kokee erikoistuvan hyötyvän juuri niistä eniten. Enempää hän ei paljasta.

Yhteys loppukäyttäjään

Oma erikoistuminen Schlenzkalta on VR (vir­tual reality) -huuman keskellä jäänyt vaiheeseen.

Lääkäriys on vaihtunut tiimin kasaamiseen, rahoituksen hankkimiseen ja koodaamisen ­ongelmiin.

Palkka on entisestä elämästä laskenut ja päivät ovat venyneet. Schlenzka kertoo heräävänsä ennen kuutta. Ensin töitä reilu tunti, sitten lapset tarhaan ja työ­paikalle. Kotiin neljän aikoihin ja iltaisin taas töitä. Viikonloput hän pyrkii viettämään ilman töitä, mutta sana pyrkii kertonee jotain.

Sairaalan vastakohta

Työ on oikeastaan kuin sairaalan vastakohta.

– Startup-yritys ei pärjää hierarkkisena. Työn­tekijöillä pitää olla omistajuuksia. Kerrotaan mitä lopputulosta haetaan, muttei puututa siihen, miten se tehdään. Yrityksessä ei silti vallitse sekasorto, vaan ongelmia lähestytään systemaattisesti.

Raskainta yrittäjyys oli alkuvaiheissa, kun tiimi ei alkanut vakiintua. Nyt Schlenzka kertoo ­löytäneensä oikeat henkilöt – yhdeksän hengen joukossa on tekijöitä Australiaa, Englantia ja Espanjaa myöten.

Virtuaalisen kirurgian rajat ovat vielä kaukana.

– Keinotodellisuudessa päästään ajan kanssa leikkaamaan myös reaaliajassa.

kirjoittaja: Pekka Nykänen

kuva: Nina Kaverinen

Julkaistu Lääkärilehdessä 43/2018.