Kiintymyssuhteet vaikuttavat vastaanotolla

Lapsuudessa opittu kiintymyssuhde vaikuttaa potilaan kohtaamiseen, kertoo Jari Sinkkonen.

Kiintymyssuhteet vaikuttavat vastaanotolla Kuva 1 / 1

Vauvan tärkein kysymys on, kuinka saan hoivaajan lähelle, kun on hätä. Tilanne ei lastenpsykiatrian dosentti, LT Jari Sinkkosen mukaan ole kovin kaukana siitä, kun sairas ihminen kohtaa lääkärin. Sinkkosen mukaan usein unohtuu, miten regressiossa eli taantuneessa tilassa potilas on. Tällöin ihmisessä aktivoituvat lapsuudesta tutut kiintymyssuhdemallit.

Lääkäri voi lievittää potilaan hätää arkisilla asioilla kuten koskettamalla. Asiantuntija, joka tunnustelee pulssia ja ottaa verenpaineen, antaa potilaalle erilaisen olon kuin alansa huippu, joka ei koske kädellä lainkaan.

Sinkkonen luennoi aiheesta lääkärien työnohjausta edistävän Balint-yhdistyksen juhlaseminaarissa Kauniaisissa perjantaina 27. syyskuuta.

Kiintymyssuhteet antavat työkaluja ymmärtää, mitä lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu.

Lapsuuden varhaiset kokemukset vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin ja odotuksiin, joita meillä on toisista ihmisistä. Ne ovat sisäisiä työskentelymalleja.

Kiintymysmallit voidaan jakaa karkeasti neljään kategoriaan: turvallinen, välttelevä, ristiriitainen ja organisoitumaton. Näistä välttelevä on Sinkkosen mukaan "perisuomalainen malli". Sille on tyypillistä rationaalisuus, reippaus sekä omien tarpeiden ja tunteiden työntäminen taka-alalle. Nämä ovat usein potilaita, jotka tulevat vastaanotolle liian myöhään, koska "eivät halua olla vaivaksi".

Miksi jotkut potilaat nostavat epävarmuudet pintaan?

Myös lääkäri tuo omat kiintymyssuhdemallinsa vuorovaikutukseen, ja oma kiintymyssuhde heijastuu siihen, miten kohtaa potilaat. Esimerkiksi välttelevästi kiintynyt lääkäri on vaarassa uupua, koska "menee sykkyrälle toisten puolesta".

Jonkin verran on tutkimusnäyttöä siitä, että vastakohdat voivat tasoittaa toisiaan. Välttelevästi kiintynyt lääkäri, joka painottaa asiallisuutta ja rationaalisuutta, voi sopia tunnepitoiselle ja helposti ahdistuvalle potilaalle.

Sinkkosen mukaan olisi antoisaa lisätä itsetuntemustaan miettimällä omia varhaisia kiintymyskokemuksiaan: Sainko lapsena olla kamalakin ilman, että piti pelätä hylätyksi tulemista? Lohdutettiinko minua? Pidettiinkö lähellä? Olivatko vanhemmat ennakoitavia vai arvaamattomia? Entä nyt: Miten siedän kielteisiä tunteita ammatissani ja ihmissuhteissa?

Ymmärrys omasta kiintymysmallista voi valottaa sitä, miksi tietynlaiset potilaat uuvuttavat, saavat tuntemaan tyhmäksi ja tulevat jopa painajaisiin, kun taas toisten kanssa tuntee olevansa parhaimmillaan.

Kirjassaan Kiintymyssuhteet elämänkaaressa (Duodecim 2018) Jari Sinkkonen syventyy siihen, miten kiintymyssuhteet vaikuttavat läpi elämän.

Kirjoittaja
Tiiamari Pennanen
toimittaja

Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 7.10.2019.

Oletko jo lukenut nämä?