Kuka hyötyy kognitiivisesta harjoittelusta?

Kognitiivisen harjoittelun ryhmässä viivästetty mieleen palauttaminen parani verrattuna kahteen muuhun ryhmään, kirjoittaa Kaisu Pitkälä.

Kuka hyötyy kognitiivisesta harjoittelusta? Kuva 1 / 1

Kognitiivinen harjoittelu näyttää olevan hyödyllistä ainakin kognitiivisesti terveille ja lievästi heikentyneille, mutta muistisairailla teh­dyt tutkimukset ovat olleet yleensä pieniä ja niiden taso on usein vaatimaton. Vastikään on julkaistu kaksi satunnaistettua ja sokkoutettua kognitiivisen harjoittelun vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta.

Bellevillen ym. tutkimus oli tehty amnestisesta lievästä kognitiivisesta heikkenemisestä kärsivillä vanhuksilla (n = 127, keski-ikä 72 v). Kognitiivisen harjoittelun ryhmässä tutkittavat harjoittelivat 4–5 hengen ryhmissä 2 tunnin ajan viikoittain erilaisia kognition osa-alueita yhteensä 8 viikon ajan. Toinen ryhmä sai psykososiaalisen intervention (kognitiivis-behavioraalinen lähestymistapa tavoitteena psyykkisen hyvinvoinnin lisääminen), ja kolmas ryhmä oli ilman interventiota.

Kognitiivisen harjoittelun ryhmässä viivästetty mieleen palauttaminen parani verrattuna kahteen muuhun ryhmään, ja vaikutus kesti 3 ja 6 kuukauden seurannassa. Myös arjessa käytettävien muisti­strategioiden käyttö parani tässä ­ryhmässä. Vaikutuksen suuruus oli kohtalaisen suuri. Psykososiaalisen intervention ryhmässä ei tapahtunut muutoksia. Psyykkisessä hyvinvoinnissa, ­masennuksessa tai ahdistuneisuudessa ei tapahtunut muutoksia missään ­ryhmässä.

Suomalaisen tutkimusryhmämme kognitiivisen harjoittelun tutkimus oli kohdennettu lievästi ja keskivaikeasti muistisairaisiin (n = 147, keski-ikä 83 v), jotka kävivät päivätoiminnassa. Psykologian opiskelijat kävivät tekemässä heidän kanssaan toiminnanohjauksen parantamiseen tähtääviä harjoitteita kahdesti viikossa 45 minuuttia kerrallaan 12 viikon ajan yleensä kahden hengen ryhmissä. Sekä interventio- että vertailuryhmässä heikkeneminen ADAS-COG-mittarin mukaan oli yhtä suurta seurannan aikana, eikä terveyteen liittyvissä elämänlaadun muutoksissakaan (15D) ollut eroa.

Kumpaakin tutkimusta kommentoitiin pääkirjoituksissa. Edellisen vahvuutena pidettiin psykososiaalista vertailuryhmää, johon verrattuna siis kognitiivinen harjoittelu toi lisäarvoa. Myös suomalaisessa tutkimuksessamme vertailuryhmä sai psykososiaalisen intervention (päivätoiminta), ja tässä muistisairaiden ryhmässä se näytti laimentavan tulosta. Pääkirjoituksessa todettiin muistisairaiden kognitiivisen harjoittelun olevan haasteellista. Aiemmissa tutkimuksissa vaikuttavuutta on saatu intensiivisemmillä ja pitkäkestoisemmilla interventioilla.

Lähde:

Belleville S ym. MEMO+: efficacy, durability and effect of cognitive training and psychosocial intervention in individuals with mild cognitive impairment. J Am Geriatr Soc 2018;66:655–63.

Kallio EL ym. Effects of cognitive training on cognition and quality of life of older persons with dementia. J Am Geriatr Soc 2018;66:664–70.

Kirjoittaja:

Kaisu Pitkälä

professori

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 24-31/2018.

Oletko jo lukenut nämä?