Kuka vastaa konsultoinnista?

Konsultoinnin vastuukysymykset nousevat esille potilasvahinkojen yhteydessä.

Hoitovastuussa oleva lääkäri vastaa potilaan hoidosta. Konsultaatiokäytäntö voi kuitenkin horjuttaa tätä perusperi­aatetta.

Konsultaatiot voidaan jakaa karkeasti kahtia: epäviralliseen konsultointiin ­sekä tapauksiin, joissa konsultointia tehdään virallisia reittejä pitkin.

Käytävillä ja kahvihuoneissa käydyt keskustelut kuuluvat harmaalle alueelle, sanoo aiheesta Lääkäri 2019 -tapah­tumassa luennoinut HUS:n valmius­asioista vastaava päällikkö, ylilääkäri ja professori Eero Hirvensalo.

– Se on yhteistä pohdintaa, jossa muodostetaan enemmän tai vähemmän yhteinen ratkaisu. Yksittäisessä konsultaatiossa konsultoitavan lääkärin virka-asemalla ja ammatillisella statuksella on merkitystä vastuukysymyksiä määrit­täessä. Jos vanhempi kollega linjaa konsultoinnissa hoitoratkaisun nuoremmalle, joka kirjaa hoitolinjan suosituksen ja sen antajan, siirtyy vastuuta tällöin myös hoitolinjauksen suosittajalle. Näin on erityisesti silloin, kun koulut­taja neuvoo koulutettavaa, kertoo Hirvensalo.

Uuden teknologian kuten Kollega-sovelluksen kautta tehdyt kyselyt ovat samaan tapaan epävirallisia. Sovelluksessa lääkärit voivat antaa toisilleen yleisellä tasolla neuvoja, mutta hoitava lääkäri muodostaa itsenäisesti lopullisen lin­jauksen.

– Näkisin, että keskustelupalstatyyppinen neuvonta on rinnastettavissa käytäväkeskusteluihin, jossa vastuutaso on lievempi.

Erikoisalojen välinen konsultointi taas on tätä virallisempaa ja kirjallisesti dokumentoitua.

Vahinko nostaa vastuukysymyksen

Perussääntö on, että hoitava lääkäri on vastuussa potilaastaan, mutta konsultoinnin kautta vastuut ja velvoitteet voivat muuttua. Vastuu voi tällöin olla myös jaettu. On huomioitava, miten laajaa ja miten hyvin dokumentoitua konsultointi on ollut.

Potilasvahinkotapauksissa on tärkeää tietää, miten diagnostiikka tai hoito on toteutettu ja kuka on linjannut ratkaisuja. Vastuita ja velvoitteita ohjaa muun muassa STM:n asetus potilasasiakirjoista (298/2009). Sen mukaan potilaan hoitoon osallistuneiden henkilöllisyys pitää saada tarvittaessa selville.

Konsultoinnin kirjaaminen potilasasiakirjoihin on hoitavan lääkärin velvollisuus ja näin myös pääsääntöisesti toimitaan. Myös konsultoitavan lääkärin tulisi ohjeistuksen mukaan näin tehdä, jos potilas on tunnistettavissa. Käytännössä näin ei useinkaan toimita, koska potilaat eivät ole välttämättä hoitosuhteessa siihen yksikköön, josta konsultaatiovastaus annetaan.

Talon sisällä selvät sävelet

Sairaalan sisällä erikoisalojen välillä ­tapahtuneissa konsultaatioissa on harvoin epäselvyyksiä, koska konsultaatiot pyydetään kirjallisesti ja niihin vastataan kirjallisesti.

– Vastuu on oman osaamisalueensa konsultaation antavalla lääkärillä, jos hän ottaa kannan potilaan diagnostiikkaan tai hoitoon.

Kun konsultoidaan puhelimitse esimerkiksi keskussairaalan ja yliopistosairaalan välillä, tilanne hankaloituu. Erillisten potilastietojärjestelmien takia vastaaja ei välttämättä näe potilaasta kirjallista tai kuvallista aineistoa.

Silloin konsultoivan lääkärin on luotettava kerrottuun tietoon. Ongelmia syntyy, jos potilaasta jätetään kertomatta oleellisia tietoja.

– Jos konsultoitava lääkäri ei saa kaikkia tietoja, hänen ratkaisunsa voi olla väärä. Jos hoito komplisoituu, on vastuukysymyksen määrittäminen vaikeaa, mikäli asian dokumentointi on puutteellista.

Hirvensalon mukaan puhelinkonsultaation tulisi kohdistua spesifiin kysymykseen eikä laaja-alaisen ongelman käsittelyyn.

– Kuitenkin hoitoon vaikuttavat oleelliset asiat tulisi selvittää puhelinkonsultaation aikana siten, että konsultoitava lääkäri voi antaa suosituksensa asianmukaisesti.

Konsultointi sujuvoittaa

Ilman konsultointimahdollisuutta lähetemäärät ja potilassiirrot lisään­tyisivät. Tällä hetkellä esimerkiksi Töölön sairaalan päivystyksessä ortopedi, käsikirurgi ja neurokirurgi ottavat päivässä kymmeniä konsultointipuheluita päivässä.

– Jos näin ei toimittaisi, johtaisi tämä usein oikean hoidon viivästymiseen, tarpeettomiin potilassiirtoihin ja sairaalan toiminnan ruuhkautumiseen, Eero Hirvensalo toteaa.

Kirjoittaja:

Tuomas Keränen

Toimittaja

Kuva: Sami Perttilä

Julkaistu Lääkärilehdessä 4/2019.