Lääkäreitä kurssitetaan varautumaan poikkeusoloihin

Tavoitteena on, että paikallinen, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen varautuminen saadaan liitettyä saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi.

Lääkäreitä kurssitetaan varautumaan poikkeusoloihin Kuva 1 / 1

Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti tällä viikolla yhdessä Puolustusvoimien kanssa valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kolmipäiväisen valmiuskurssin.

Tuusulan Taistelukoulussa pidetyllä kurssilla koulutettiin sote-alan johtajia ja asiantuntijoita normaali- ja poikkeusolojen varautumiseen ja valmiuteen. Suurin osa kurssin 60 osallistujasta oli lääkäreitä.

Ensimmäiset osallistujat kerättiin sairaanhoitopiirien johtajaylilääkärien ehdotusten perusteella. Kursseja on määrä järjestää vuosittain.

– Kun rakenteet muuttuvat, meidän täytyy rakentaa varautumisen kokonaisuus uudestaan, kuvaa STM:n valmiusjohtaja Pekka Tulokas.

Tulokas kuuluu STM:n Poikkeus­olojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukuntaan, jonka koulutusjaos järjestää valmiuskurssin.

Kassakaappisopimus ei auta

Hän kuvaa kurssin tärkeimmäksi anniksi sitä, että sote-alan varautumis­asioista päästään keskustelemaan ja muodostamaan yhteistä käsitystä.

– Häiriötilanteiden hoitaminen ei perustu kassakaappisopimuksiin. Tieto, miten menetellä häiriötilanteissa, tulee olla kaikkien ulottuvilla, Tulokas sanoo.

Samoilla linjoilla on kurssin järjestelyihin osallistunut sotilaslääketieteen professori Matti Lehto Tampereen yliopistosta. Professuuri on Puolustusvoimien lahjoittama.

Lehto työskenteli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä 2000-luvun puolivälissä, kun Puolustusvoimat teki kumppanuussopimuksia siviili­terveydenhuollon kanssa.

– Vaikka sopimuksia tehtiin, ei ollut yhteistä tietopohjaa eri organisaatioissa toimiville. Silloin sain kipinän, että ­tavoitteellista sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskoulutusta tulisi lisätä ja tällainen kurssi olisi hyvä toteuttaa, hän sanoo.

Mihin varaudutaan?

Pekka Tulokkaan mukaan valmiuden kehittämisessä keskeistä on saada normaaliaikojen toiminta sellaiseen malliin, että häiriötilanteissakin tilannekuva pystytään muodostamaan, johtaminen sujuu ja materiaaleja kuten lääkkeitä ja lääkintälaitteita on saatavilla.

Tällä viikolla alkaneet valmiuskurssit osaltaan edistävät asiaa.

Tulokas kuvaa, että varautumisessa on neljä tasoa, paikallinen, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen.

– Näiden on liityttävä saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi.

Esimerkiksi johtaminen ja vastuut ­tulee olla selvillä silloinkin, jos yhden sairaanhoitopiirin kapasiteetti ei riitä onnettomuustilanteessa.

Mihin sitten varaudutaan? Tulokas nostaa sisäministeriön viime vuonna listaamat 21 kansallista riskiä. Terveydenhuoltoa koskettaisivat esimerkiksi mikrobilääkeresistenssi, pandemia, suuronnettomuudet, terroristi-iskut tai sotilaallisen voiman käyttö.

– Katsomme yhteistyössä palvelujärjestelmän kanssa, miten varautumisen tulisi rakentua. Tavoite on, että normaaliaikojen valmius vastaisi mahdollisimman hyvin häiriö- ja poikkeusoloja.

Lainsäädäntöön muutoksia?

Uudet valmiuskurssit ovat siis osa laajempaa varautumisen kehittämistä sote-alalla.

Kehittämistarve on korostunut keskussairaaloiden muuttuneen työnjaon ja suunnitellun sote-uudistuksen vuoksi. Yhteistyön tulisi sujua uusienkin ­organisaatioiden välillä.

Keskeinen toimielin valmiuden kehittämisessä kansallisesti on huhtikuussa perustettu Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta.

Sen puheenjohtaja on STM:n kansliapäällikkö. Jäseninä on edustajia muun muassa sairaanhoitopiireistä, Huoltovarmuuskeskuksesta, Puolustusvoimista, ministeriöistä ja Suomen Punaisesta Rististä.

Neuvottelukunnan on määrä tehdä esityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon normaaliolojen järjestelyistä, jotka tukevat toimintaa myös poikkeusoloissa.

Pekka Tulokkaan mukaan neuvottelukunta miettii, millaisia lainsäädännön muutoksia tarvitaan, että häiriöihin ja poikkeusoloihin varautuminen olisi ­sujuvaa. Muutostarpeet liittyvät edellä mainittuihin tilannekuvan ylläpitoon, johtamiskysymyksiin ja materiaalien riittävyyteen.

Liittyykö varautumisen aktiivinen kehittäminen yleiseen maailmantilanteeseen, ­joka joidenkin arvioiden mukaan on muuttunut levottomammaksi?

– Se ei ainakaan vähennä varautumisen tarvetta, että on havaittavissa levottomuuden lisääntymistä, sanoo Matti Lehto.

kirjoittaja:
Minna Pihlava

Julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 41/2019.

Oletko jo lukenut nämä?