Lapsen itsemurhapuhe vaatii selvittelyä

Pienten lasten itse­tuhopuheet liittyvät usein riitoihin ja tunnekuohuihin. Isommille lapsille saattaa tulla itsetuhoajatuksia, kun he kokevat epäonnistuneensa ja ahdistuvat.

Lapsen  itsemurhapuhe vaatii selvittelyä Kuva 1 / 1 Kuva: Adobe/AOP

Lasten itsetuhopuheet pitää aina ottaa vakavasti ja arvioida puheiden tausta, painottavat Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura ja HUS:n lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Juulia Paavonen. Vanhempien täytyy pysähtyä, kuunnella lasta ja miettiä, mitä lapsi näillä puheillaan tarkoittaa.

Puura sanoo, että itsetuhoisiksi katsottavia tekoja on jo leikki-ikäisillä. Hänen 3-vuotias potilaansa yritti kiertää narua kaulansa ympäri.

– Pienet lapset saattavat myös hakata tarkoituksellisesti päätään seinään, Puura mainitsee.

Pienten lasten itsetuhopuheet ovat usein riitoihin ja tunnekuohuihin liit­tyviä turhautuneisuuden ilmauksia. Isommilla lapsilla itsetuhoajatukset liittyvät yleensä epäonnistumisen kokemukseen ja ahdistuneisuuteen.

Lapsen ikä ja kehitystaso pitää ottaa huomioon pohdittaessa lasten itsetuhopuheiden merkitystä. Vasta 12-vuotiaat ymmärtävät kuoleman kuten aikuiset. ­Itsetuhoisuus ei aina ole intentionaalista, vaan se voi olla myös passiivista kuolemantoiveajattelua. Esimerkiksi epä­onnis­tumisen jälkeen lapsi voi kokea, että olisi parempi olla kuollut.

– Toisaalta lapsi voi esimerkiksi ­kiukustuneena uhata itsensä tappamisella, vaikka ei tarkoita sitä käytännössä. Silti joillakin saattaa olla itsepintaisia itsemurha-ajatuksia ja jopa konkreettisia ­itsemurhasuunnitelmia, Paavonen ­kuvaa.

Temperamenttipiirteet vaikuttavat ­itsetuhoajatuksiin Puuran mukaan. Osa lapsista on herkemmin reagoivia kuin toiset, ja siksi esimerkiksi vanhempien väliset ristiriidat tai lievätkin kehitykselliset kriisit saattavat aiheuttaa mielialan laskua ja itsetuhoisia ajatuksia.

Ensin yhteys terveyskeskuslääkäriin

TAYS:n ja HUS:n lastenpsykiatrian ­yksiköissä on nähty, että itsetuhoisuus on akuuttihoidon syy useammin kuin aiemmin.

– Siinä mielessä voidaan sanoa, että itsetuhoisuus on yleinen akuutti- ja osastohoidon syy. En osaa sanoa, onko lasten itsetuhoisuus väestötasolla yleistynyt, Puura toteaa.

Vanhempien tulisi ottaa ensisijaisesti yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, jos heillä on akuutti hätä lapsen itsetuhoisuudesta. Päivystyksellistä lastenpsy­kiatrista arviota tarvitaan, kun oireet ja kokonaistilanne näyttäytyvät hankalina tai on syntynyt huoli lapsen turvallisuudesta.

Silloin kun lapsen itsetuhoiset ajatukset ovat tilannesidonnaisia ja lyhytkestoisia, vanhemman tuki voi riittää. Itsetuhoisuuden toistuessa olisi hyvä keskustella siitä esimerkiksi perheneuvolassa, jotta ­voidaan ymmärtää taustalla olevia tekijöitä ja auttaa lasta tunnesäätelyssä jo mahdollisimman varhain.

Ahdistuneet nuoret voivat verkottua

Puura ja Paavonen ajattelevat, että so­siaalinen media vaikuttaa lasten itse­tuhoisten ajatusten syntyyn. Lapset ovat verkossa tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joiden merkityksiä he eivät ­oikeastaan ymmärrä.

Paavosen mielestä kuolemaan liittyvä kielenkäyttö on tavallaan arkipäiväistynyt. Lapset löytävät verkosta ahdistavia sisältöjä, eivätkä tiedä miten suhtautua niihin.

Pahimmillaan ahdistuneet lapset voivat verkottua siellä keskenään ja myös vahvistaa toistensa haitallisia tapoja hallita ahdistuneisuutta.

– Esimerkiksi viiltely voi lähteä yleistymään kaveriporukoissa. Viiltely kertoo siitä, että lapsen ja nuoren sietokyky on ylittynyt, eivätkä he löydä turvallisia keinoja hallita ahdistusta, sanoo Paavonen.

Ulla Toikkanen

Kuva Adobe/AOP

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 38/2020.

Oletko jo lukenut nämä?