Lasten neurofysiologisten tutkimusten aiheet ovat muuttuneet

Tavallisin tutkimus on EEG kohtausoireiden selvittelyssä.

Lasten neurofysiologisten tutkimusten aiheet ovat muuttuneet Kuva 1 / 1

Kliinisen neurofysiologian tutkimusten aiheet ovat muuttuneet erityisesti kuvantamistutkimusten ja molekyylibiologisten tutkimusten kehittyessä. Myös tutkimusten tekniikka kehittyy. Muutosten keskellä on tärkeää pystyä tunnistamaan tutkimusten vaikuttavat käyttökohteet eli tilanteet, joissa tutkimus tuottaa aitoa lisäarvoa, kirjoittavat Päivi Nevalainen ym. Lääkärilehdessä (23/2019).

Lasten tavallisin neurofysiologinen tutkimus on EEG. Sitä käytetään etenkin kohtausoireiden tai kehityshäiriöiden syyn tutkimiseen. Päivystyksessä sitä voidaan tarvita kohtausten havainnointiin ja tajunnan häiriöiden selvittelyyn. Tehohoidossa sillä arvioidaan aivovaurion astetta. Tavanomaisten kuumekouristusten selvittelyssä siitä ei ole hyötyä.

Epileptiformisia löydöksiä voi olla runsaasti myös terveillä ja erityisesti autismikirjon häiriöitä sairastavilla lapsilla. EEG-tutkimuksen keskeistä antia voi olla myös sellaisten tilanteiden tunnistaminen, joissa kohtausoireiden syy ei ole epileptinen.

Muita lapsille tehtäviä kliinisen neurofysiologian tutkimuksia ovat unitutkimukset, hermo-lihastoimintaa selvittävät tutkimukset (EMG, ENG, ENMG) sekä herätevastetutkimukset, joilla selvitetään hermoston reagointia aistiärsykkeeseen. Esimerkiksi ENMG voi olla lapsipotilaalle epämiellyttävä eikä sitä pitäisi tehdä, ellei sen oleteta tuovan ratkaisevaa lisätietoa diagnoosia tai hoitoa ajatellen.

Lähde: Nevalainen P, Ilveskoski I, Vanhatalo S, Lauronen L. Lasten kliinisen neurofysiologian tutkimuskäytännöt. Suom Lääkäril 2019;74:1491–7.

Kirjoittaja
Marianne Jansson
toimittaja

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 5.6.2019.

Oletko jo lukenut nämä?