Lasten pitää saada olla lapsia – ja nuorten nuoria

THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta on huolissaan suomalaisten henkisestä hyvinvoinnista. Terveyden suuri uhka on korvien välissä.

Lasten pitää saada olla lapsia – ja nuorten nuoria Kuva 1 / 1

Perinteisiä kansantauteja – sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa ja diabetesta – ei ole selätetty.

Vuoden alussa virassaan aloittanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta on kuitenkin enemmän huolissaan yhteiskunnan henkisestä tilasta, ja erityisesti lasten ja nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista. Mielen hyvinvointi on tärkeä edellytys sairauksien ennaltaehkäisylle, hoidolle ja kuntoutukselle.

– Elämme yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa. Tärkeää ei ole niinkään, kuka tai millainen olet vaan miltä näytät. Elämme kuin kiiltokuvamaailmassa, jossa tavallisen elämän merkityksellisyys on nyrjähtänyt paikoiltaan. Tämä näkyy oireiluna ja henkisenä pahoinvointina jo kouluikäisillä.

Tervahaudan mukaan yhteiskunta on vienyt osittain tiedostamattaan aikuisten maailman velvoitteita ja odotuksia nuorille sekä lapsille liian aikaisin. Heidän pitäisi saada olla lapsia ja nuoria, ­eikä ruveta harrastamaan aikuisten maailman mimiikkaa 12-vuotiaana.

Yksilöllisyyden paineet näkyvät esimerkiksi nuorten urahaaveissa, joissa juontajan työ mediassa ohittaa satavarmasti vaikkapa lähihoitajan tehtävän. Sosiaalinen mediakaan ei pohjimmiltaan Tervahaudan mielestä lisää aitoa dialogia vaan jakaa näitä kiiltokuvia.

Ongelmat ”psykiatrisoidaan”

Mitä asialle voisi tehdä? Kännyköitä ei nuorilta voi kerätä pois, eikä somea ­lopettaa.

– Kaivattaisiin aitoa yhteisöllisyyden palaamista. Ihmisten pitäisi kokoontua enemmän ja keskustella keskenään. Kun olin lapsi, ihmisillä oli tapana käydä kylässä toisillaan. Sitä tehdään nykyisin vähän.

Tervahaudan mielestä nuorten psyykkisen oireilun varhaiseen tunnistamiseen ei ole riittävästi keinoja. Ammattiapu on viritetty niin, että se tulee hätiin, kun ongelma on jo isosti päällä.

– Mielen trimmaamista ikään kuin ”psykiatrisoidaan” medikalisoitumisen tapaan. Pitäisi lähteä liikkeelle hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kärki edellä eikä niinkään psykiatrisen hoidon tematiikalla.

Kouluissa esimerkiksi koulupsyyk­karit vaikuttaa Tervahaudan mielestä ­hyvältä järjestelmältä, mutta se ei yksin riitä. Mukaan pitäisi saada koko yhteisö miettimään, miten me yhdessä toimimme ja kuinka toinen toisiamme kohtelemme. Sama koskee työpaikkoja.

Kokonaisuuden puute vaivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa Tervahaudan mukaan laajemminkin. Ei hoideta ihmisyyttä. Toimenpiteet ovat sirpaloituneet siiloissa olevien instanssien ratkaisuiksi. Tämä on johtanut tehottomuuteen ja asiakkaiden juoksuttamiseen.

Kohti yksilöidympää tietoa

THL:n lakisääteisenä päätehtävänä on seurata ja arvioida suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Noita asioita laitos tutkii itse, mutta kerää myös paljon tutkimustietoa muista lähteistä. Tutkittua tietoa se tarjoaa päätöksenteon pohjaksi julkishallinnolle, valtiolle, kunnille, korkeakouluille, mutta entistä enemmän myös yksittäisille kansalaisille – vaikkapa rokotuksiin liittyvää tietoa eksoottisiin maihin matkustaville.

Laki ja ohjaava ministeriö STM asettavat raamit THL:n toiminnalle, mutta mihin suuntaan uusi pääjohtaja aikoo laitostaan ajaa?

– Tietopohjaisuus ja tutkitun tiedon mahdollisimman hyvä ajantasaisuus ovat jatkossakin avainasioita. Tieto­varantoja on hyödynnettävä niin, että niiden avulla päästään entistä yksilöidympään ja täsmällisempään hoitoon. Esimerkiksi geenitieto antaa uusia mahdollisuuksia toteuttaa hoitoja juuri sinun kohdallasi parhaimmalla ja ­tehokkaimmalla tavalla.

Tiedon tuotannon ohella THL:n tehtävänä on seurata muun muassa tartuntatautitilannetta. Laitos ohjaa myös valtion koulukoteja, oikeuspsykiatrisia sairaaloita, vankiterveydenhuoltoa ja ­oikeuslääketieteellistä toimintaa koko maassa. Työsarkaansa virasto hoitaa runsaan 900 työntekijän voimin. Neljänneksellä työntekijöistä on tutkijakoulutus. Parhaimmillaan laitoksen palkkalistoilla oli yli 1 400 työntekijää, mutta valtionhallinnon säästöt ja useat yt:t ovat nakertaneet THL:n henkilöstöä viime vuosina.

Lääkärikunta liiderinä sotessa

Sote on teettänyt THL:lle jo pitkään lisätöitä. Laitos arvioi sitä, kuinka maakunnalliset sote-järjestäjät tehtävästään ­suoriutuvat. Arviointityö jatkuu riippumatta siitä, mihin suuntaan sote-juna menee.

Riittävätkö resurssit kaikkiin tehtäviin? Tässä kohtaa STM:stä vuoden alussa THL:ään siirtynyt Tervahauta asettaa sanansa varovaisesti.

– On aina painopistevalinta, mihin ­resurssit riittävät. Ohjaavan ministe­riön kanssa tehdään tulossopimus joka vuosi. Samalla käymme keskustelut kumppanuusverkoston kanssa. Strategian uudistamistyö etenee tältä pohjalta tässä kevään aikana.

Tervahauta nostaa lääkärikunnan sotessa keskeiseen asemaan, eräänlaiseksi mielipidejohtajaksi.

– Lääkärikunta on aivan ratkaisevan tärkeä siinä, miten mahdollistetaan ­yhteinen tekeminen eri ammattikun­tien välillä.

Tervahaudan mielestä lääkärit voisivat olla aktiivisemmin mukana jo varhaisessa vaiheessa.

– He voisivat työskennellä enemmän paikallisten yhteisöjen parissa, esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla, eikä pelkästään siellä vastaanotolla diagnostisen toiminnan parissa. Lääkäreillä on uskottavuutta ihmisten mielissä. Palattaisiin pikkuisen sinne kansanterveystyön kaltaiseen toimintaan, hän visioi.

Pitääkö THL:n näkyä?

Tervahaudan edeltäjiin THL:n pääjohtajana kuuluu Pohjois-Karjala-projektin myötä tunnetuksi tullut Pekka Puska. Ennen Tervahautaa THL:ää vetänyt ­Juhani Eskola sen sijaan jäi suurelle yleisölle tuntemattomammaksi.

Minkälaisen julkisuusprofiilin sinä rakennat? Pitääkö THL:n ja sen pääjohtajan näkyä ja kuulua?

– Oleellisempaa on, että meidän tuottamamme tieto on näkyvissä kuin se, ­että THL:n logo on näkyvissä. Pääjoh­tajan pitää olla ainakin jollain tavoin ­näkyvä puhuva pää, mutta sekin on tukitehtävä laitoksen missiolle.

Entä miten pääjohtaja hoitaa omaa terveyttään ja hyvinvointiaan?

– Elelen aika tavallista elämää. Koetan harrastaa hyötyliikuntaa, kuten piha-, puutarha- ja lumitöitä ja syödä terveel­lisesti. Välillä tulee lipsahduksia, kun ­sitä on inhimillinen ihminen. Ruoka­valion rasvakoostumukset ja muut eivät aina pysy parhaalla ­tolalla. Pizza saattaa maistua ja makkaran tynkäkin, varsinkin kesällä. ●

Harrastuksena genealogia

Markku Tervahauta on koulutukseltaan lääkäri, joten uusin harrastus geneettinen genealogia ei ole täysin yllättävä. Siinä on kyse sukututkimuksesta, jossa historiallisten lähteiden lisäksi hyödynnetään DNA-testejä.

Aiemmin sukututkijat kävivät läpi kirkonkirjoja ja piirsivät niiden avulla sukupuita. Yksinäistä ja pölyistä arkistohommaa. ­Dna-testit ovat Tervahaudan mukaan tuoneet sukututkintaan aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.

Vaikkapa posken limakalvolta otettavan sylkinäytteen voi lähettää Yhdysvaltoihin tutkittavaksi. Siellä näytteestä analysoidaan perimän tiettyjä pätkiä. Lysti maksaa ­muutaman kympin.

Analysoitua DNA-näytettä voi sitten netissä vertailla muihin samankaltaisiin näytteisiin, joita kymmenet tuhannet ihmiset ovat ottaneet.

Tervahauta sanoo päässeensä digitoituihin kirkonkirjoihin perustuvia sukupuita pitkin aina 1500-luvulle. Aina tulee jotain mielenkiintoista vastaan. 1800-luvun lopulta tuli vastaan avioliiton ulkopuolella syntynyt esiäiti.

– Sain selville tuon esiäidin todennäköisen isän. Tai kolme miestä, joista yksi on epäilty. Siinä on vähän sellaista tutkijan ja salapoliisin mielenkiintoa.

Markku Tervahauta

Syntynyt: 1962 Lahdessa

Koulutus: Lääketieteen tohtori, terveydenhuollon erikoislääkäri

Ura: THL:n pääjohtaja, STM:n hyvinvointi- ja palveluosaston ­päällikkö, Lahden ja Kuopion sosiaali- ja terveystoimialan johtaja, Leppävirran kunnan­johtaja, tutkija Kuopion yliopistossa

Perhe: Naimisissa, kaksi aikuista poikaa, koira

Asuu: Helsingissä ja Leppävirralla

Harrastukset: Kotoilu, mökkeily, rakentaminen ja remontointi. ­Genealogia.

Kirjoittaja:
Juha Ruonala
toimittaja

Kuvat: Jussi Helttunen

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 9/2019.

Oletko jo lukenut nämä?