Lasten psykososiaalisten hoitojen pitkäaikaistulokset vaihtelevia

Eniten hyötyivät ahdistuneisuushäiriötä ja syömishäiriötä sairastavat.

Ensimmäisessä meta-analyysissä lasten ja nuorten psykososiaalisten hoitojen pidempikestoisista (12 kk) vaikutuksista tulokset olivat vaihtelevia. Keskimääräinen vaikutuksen suuruus oli 0,31, hoidon päätyessä vähän parempi 0,39. Vaikutuksen suuruutta 0,2 pidetään pienenä, arvoa 0,5 keskisuurena ja arvoa 0,8 suurena.

Tarkastelussa olivat ahdistuneisuushäiriö, masennus, käytöshäiriö, syömishäiriö, traumaperäinen stressihäiriö ja aineiden väärinkäyttö. Eniten hyötyivät ahdistuneisuushäiriötä (0,51) ja syömishäiriötä (0,48) sairastavat. Heikoin teho oli käytöshäiriöihin (0,23) ja masennukseen (0,21).

Alle 12-vuotiailla tulokset olivat parempia (0,40) kuin sitä vanhemmilla (0,25). Yhdysvalloissa tulokset olivat parempia (0,35) kuin OECD-maissa (0,24). Vuosina 1985–1999 julkaistuissa tutkimuksissa tulokset olivat parhaita (0,58) ja tuoreimmissa, 2010–2018 julkaistuissa heikoimpia (0,22).

Hoitomuodoista tehokkaimpia yleisesti olivat perhekeskeiset hoidot (0,68), psykoterapia (muu kuin kognitiivis-behavioraalinen) (0,56) ja psykoedukaatio (0,49). Sairauskohtaisesti kuva oli vähän toisenlainen. Ahdistushäiriöissä vahvin hoitomuoto oli yksilöllinen kognitiivis-­behavioraalinen terapia (0,67) ja tulokset Yhdysvalloissa (0,86) olivat ylivertaisia OECD-maihin verrattuna (0,35). Masennuksessa psykoedukaatio (0,55) ja psykoterapia (0,36) olivat tehokkaimmat, käytöshäiriöissä puolestaan vanhempainohjaus (0,28) ja aineiden väärin­käytössä perhekeskeinen hoito (0,53).

Tietokannoista seulotuista 15 970 tutkimuksesta vain 138 täytti kaikki mukaanottokriteerit. Vinouman riski arvioitiin vähäiseksi vain 20 %:ssa tutkimuksista. Varsinkin osaryhmä­tarkastelussa (hoitomuodot, kohde­oireet) lukumäärät kävivät pieniksi ja luottamusvälit laajoiksi.

Pilling S, Fonagy P, Allison E ym. Long-term outcomes of psychological interventions on children and young people’s mental health: A systematic review and meta-analysis. PLoS One 2020;15(11):e0236525. doi:10.1371/journal.pone.0236525

Hannu Westerinen

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 3/2021.