Loppuvuodesta syntynyt joutuu kiusatuksi herkemmin

Syys-joulukuussa syntyneillä lapsilla oli suurempi riski joutua kiusatuiksi kuin alkuvuodesta syntyneillä ikätovereilla, kertoo Turun yliopiston tutkimus.

Loppuvuodesta syntynyt joutuu kiusatuksi herkemmin Kuva 1 / 1 Kuva: panthermedia

Tammi-huhtikuussa syntyneet olivat nuorempia useammin kiusaajia. Syys-joulukuussa syntyneillä lapsilla puolestaan oli suurempi riski joutua kiusatuiksi kuin alkuvuodesta syntyneillä lapsilla. Nämä tulokset ilmenevät Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jossa oli mukana yli 8 000 toisen luokan oppilasta.

– Tuloksissa huomioitiin lapsella havaitut psyykkiset oireet ja se, oliko hän sekä kiusaamisen kohde että kiusaaja. Tutkimuksessa havaittu yhteys ei siis johdu näistä tekijöistä, toteaa tutkija Elina Tiiri Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta tiedotteessa.

Tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin suhteellisen iän yhteyttä toisten kiusaamiseen. Suhteellinen ikä tarkoittaa lapsen ikää suhteessa vuosiluokan muiden lasten ikään. Aiempi suhteelliseen ikään ja kiusatuksi joutumiseen liittyvä tutkimus on ollut hyvin vähäistä. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon lapsen psyykkisiä oireita, vaikka ne saattavat myös vaikuttaa lapsen riskiin joutua kiusatuksi.

Lapsen yksilölliset piirteet huomioon

Tammikuussa syntyneet ovat suhteessa vanhimpia ja joulukuussa syntyneet suhteessa nuorimpia, koska Suomessa lapset aloittavat koulun sen vuoden elokuussa, jolloin he täyttävät seitsemän vuotta. Samalla luokalla olevien lasten ikäero voi olla kaksitoista kuukautta.

– Tyypillisesti suhteellisen iän vaikutus on sellainen, että suhteessa nuorimmat lapset ovat epäedullisemmassa asemassa kuin suhteessa vanhimmat, Tiiri sanoo tiedotteen mukaan.

Suhteellisen iän on havaittu olevan yhteydessä muun muassa koulumenestykseen ja lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Myös ADHD:n diagnoosi ja lääkitys ovat yleisempiä suhteessa nuoremmilla lapsilla.

Tiiri kertoo, että suhteellisen iän vaikutusta on selitetty lasten yksilölliseen kasvuun ja kehitykseen liittyvillä eroilla, jotka voivat heijastua heidän mahdollisuuksiinsa saavuttaa tavoitteita ja suoriutua eri tilanteissa edellytetyllä tavalla.

– Suhteessa nuoremman iän mukanaan tuomia mahdollisia haasteita ei tule suoraviivaisesti tulkita lapsen ongelmiksi. Olennaista on, että aikuinen kykenee ottamaan huomioon lapsen yksilölliset vahvuudet ja tuen tarpeen. Aikuisten tietoisuus suhteellisen iän yhteydestä kiusaamiseen voi laajentaa mahdollisuuksia ennaltaehkäistä ja tunnistaa kiusaamista, hän jatkaa tiedotteessa.

Ulla Toikkanen

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?