PET-tutkimus kertoo herkimmin aggressiivisten lymfoomien levinneisyyden. Hoitojen jälkeen positiiviset PET-kertymät ennakoivat taudin uusiutumista. Varhaisen hoitovasteen arvioinnista PET-tutkimuksen avulla on saatu ristiriitaisia tuloksia. Nyt julkaistussa satunnaistetussa tutkimuksessa varhainen hoitovaste ennakoi hyvin aggressiivisen lymfooman ennustetta, mutta huonon vasteen saaneiden potilaiden hoidon tehostaminen ei tuottanut toivottua tulosta.
Tutkimuksessa oli mukana 812 aggressiivista lymfoomaa sairastavaa potilasta. Suurin osa sairasti diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa, muilla oli T-solulymfooma, primaarinen mediastinaalinen B-solulymfooma tai follikulaarinen lymfooma gradus 3. Kaikki potilaat saivat CHOP-hoitoa, CD20-positiivisiin tauteihin annettiin rituksimabia.
Kahden hoitokerran jälkeen tehtiin PET-tutkimus ja hoitovastetta arvioitiin maksimikertymien muutoksen avulla. Jos PET-tutkimuksessa todettiin huono hoitovaste, tutkittavat satunnaistettiin saamaan joko kuusi CHOP-hoitoa tai kuusi intensifioitua Burkittin protokollan mukaista hoitokuuria. CD20-positiivisiin tauteihin annettiin hoidoksi myös rituksimabia. PET-negatiiviset tutkittavat satunnaistettiin saamaan joko kuusi RCHOP-hoitoa tai kuusi RCHOP-hoitoa ja 2 rituksimabihoitoa, jos kyseessä oli CD20-positiivinen lymfooma.
Kahden kuurin jälkeen PET-tulos oli positiivinen 12 %:lla tutkittavista. PET-positiivisten tavanomaisessa hoitohaarassa kahden vuoden kohdalla elossa ilman tautitapahtumia oli 42 % ja Burkittin protokollan mukaisen hoidon saaneessa tutkimushaarassa 32 %; ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Burkittin protokollan mukaiseen hoitoon liittyi paljon haittoja. PET-negatiivisten ryhmässä kahdeksan rituksimabihoitoa ei parantanut tapahtumattoman elossaolon lukua.
PET-positiivisia varhaisia hoitovasteita oli vähän ja sen takia tutkimuksen rekrytointi oli hidasta. Tutkimus päädyttiin keskeyttämään, koska Burkittin protokollaan liittyvä toksisuus oli merkittävää eikä hoidosta ollut hyötyä potilaille. PET-tutkimuksella arvioitu varhainen hoitovaste ennakoi taudinkulkua, mutta hoidon ohjaukseen siitä ei ole apua, kun meillä ei ole näyttöä CHOP-pohjaista hoitoa paremmasta vaihtoehdosta. Kahdesta ylimääräisestä rituksimabihoidosta ei ole hyötyä aggressiivisen CD20-positiivisen B-solulymfooman hoidossa.
Lähde:
Dührsen U, Müller S, Hertenstein B ym. Positron emission tomography-guided therapy of aggressive non-Hodgkin lymphomas (PETAL): A multicenter, randomized phase III trial. J Clin Oncol 2018;36:2024–34.
Kirjoittaja:
Sirkku Jyrkkiö
dosentti, osastonylilääkäri
TYKS, syöpätautien klinikka
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 33/2018.
