Meta-analyysi ei puolla D-vitamiinilisiä terveille aikuisille

Meta-analyysi ei puolla D-vitamiinilisiä terveille aikuisille Kuva 1 / 1

Veren pienen D-vitamiinipitoisuuden on havaittu liittyvän osteoporoottisiin murtumiin, syöpään, valtimosairauksiin, diabetekseen ja lisääntyneeseen kuolemanriskiin. Tämä on johtanut päätelmiin ­D-vitamiinilisien tarpeesta. Toisaalta kuolleisuudessa D-vitamiini noudattaa U-käyrää: kuolleisuus kasvaa sekä pienissä että suurissa veren D-vitamiini­pitoisuuksissa.

Osa asiantuntijoista on suhtautunut D-vitamiinilisien suosittelemiseen kriittisesti, koska niiden hyötyä ei ole riittävästi osoitettu kliinisissä tutkimuksissa. Bollandin ym. meta-analyysi tuo asiaan lisäselvyyttä. Meta-analyysiin koottiin kaikki vertailevat tutkimukset, joissa D-vitamiinia käytettiin aikuisväestössä sairauk­sien ehkäisemiseen. Tutkittavat olivat pääasiassa keski-ikäisiä tai vanhempia ja seuranta-aika useimmiten 2–5 vuotta.

Yhdeksässä tutkimuksessa (n = 48 647) tulosmuuttujana oli iskeeminen sydänsairaus tai sydäninfarkti, kahdeksassa tutkimuksessa aivohalvaus (n = 46 431) ja seitsemässä syöpä (n = 48 167). Murtumia koskevia hoito­kokeita oli 22 (n = 76 497).

Kliinisesti merkittävän hoitotuloksen rajaksi asetettiin 15 %:n väheneminen ­tulosmuuttujien ilmaantumisen suhteellisessa riskissä. D-vitamiiniannos oli useimmiten 10–25 µg/vrk. Tutkijat toteuttivat sekä tavanomaisen kumulatiivisen meta-analyysin että sekventiaalisen ­meta-analyysin.

D-vitamiinilisä ei tuottanut kliinisesti merkittävää muutosta missään tulosmuuttujassa itsenäisesti asuvassa ­aikuisväestössä. Laitoshoidossa olevilla vanhuksilla D-vitamiinista oli hyötyä: yhdessä kalsiumin kanssa se vähensi lonkkamurtumien ilmaantuvuutta kahdessa tutkimuksessa. Kuolemanriskin suhteet tulokset olivat epäselvät. Tavanomaisesti tehdyssä meta-analyysissa nähtiin pieni vähennys kuolemanriskiin, joka kuitenkaan ei tullut esille sekven­tiaalisessa analyysissa.

Tutkijat pohtivat, voiko syynä negatiiviseen tulokseen olla tutkittavien lähtökohtaisesti liian suuri veren D-vitamiinipitoisuus muutoksen aikaansaamiseksi. Veren D-vitamiinipitoisuutta kuitenkin seurattiin meta-analyysin tutkimuksissa. Se oli tutkittavilla yleensä pienehkö ja kasvoi hoidon aikana, joten pitoisuuden muutoksen olisi pitänyt näkyä myös ­tulosmuuttujissa, jos vaikutusta olisi.

D-vitamiiniin liittyy edelleen kysymyksiä. Onko pieni D-vitamiinipitoisuus ­sittenkin sairauden seuraus eikä syy? Esimerkiksi autoimmuunimekanismi ­voisi selittää, että tietyt sairausprosessit johtavat D-vitamiinipitoisuuksien vähenemiseen sairausprosessin etenemisen aikana.

Tutkimusten pisin seuranta-aika oli 5 vuotta, ja tätä pidemmän seuranta-ajan hoitotutkimuksia on valmistumassa.

Helena Liira

LT, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri

Kuva: Pixmac

Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2014.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi