Suomessa on jo useita biologisia lääkkeitä vaikean astman hoitoon. Mepolitsumabi, reslitsumabi ja benralitsumabi ovat IL-5:n estäjiä ja omalitsumabi on anti-IgE-lääke. Kaikki ovat tarkoitettu erittäin vaikeaan astmaan. Potilasvalinta ei kuitenkaan ole helppoa.
Benralitsumabista tehdyt laajat kliiniset tutkimukset analysoitiin uudelleen ja etsittiin tekijöitä, jotka ennustivat parhaiten hoitovastetta. Potilaita oli yhteensä 2 295 ja seuranta-aika oli noin vuosi.
Esille nousivat veren eosinofiilitaso yli 300 μl−1, säännöllinen steroidilääkitys suun kautta, nenäpolyypit sekä FVC alle 65 % viitearvosta ennen hoitoa. Kukin tekijä vaikutti suotuisasti, ja pahenemisvaiheet vähenivät puoleen. Lisäksi astmaatikot, joilla oli pahenemisvaiheita 3 tai useampia edeltäneen vuoden aikana, kokivat vähemmän pahenemisvaiheita biologisen lääkehoidon aikana.
Tutkijat osoittivat nyt selkeästi ne potilaat, jotka hyötyvät biologisesta astmalääkkeestä. Kliinisessä työssä useimmat tekijät olivat tiedossa, mutta huonon FVC:n ennustearvo (jopa 47 %) ei ollut tiedossa.
Koska osa vaikeaa astmaa sairastavista on edelleen yleislääkärin hoidossa, on hyvä tiedostaa, että tehokkaita hoitoja on olemassa. Tarkka potilasvalinta biologiseen lääkehoitoon on tärkeä, koska lääkehoito maksaa noin 20 000 euroa vuodessa. Sopivalle potilaalle annettu biologinen lääkehoito on kliinisesti kustannusvaikuttavaa, jos lääke säilyttää työkyvyn ja estää sairaalahoitoja.
Lähde:
Bleecker ER, Wechsler ME, FitzGerald JM ym. Baseline patient factor impact on the clinical efficacy of benralizumab for severe asthma. Eur Respir J 2018;52:1800936. doi: 10.1183/13993003.00936-2018
Kirjoittaja:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2018.
