Miksi ei Potilasturvallisuuskeskus?

Vaasassa perustettiin viime vuonna keskus, joka on saanut enemmän ­huomiota nimestään kuin tehtävästään.

Miksi ei Potilasturvallisuuskeskus? Kuva 1 / 1 Kuva: WEERAPAT W./Adobe/AOP

Valtakunnallinen potilasturvallisuuden yhteistyöverkosto nimettiin No-Harm Centeriksi.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) totesi syksyllä, ettei nimi täytä hyvän julkishallinnon nimen kriteereitä. Kotuksen mukaan hyvä nimi kertoo suomeksi tai ruotsiksi olennaista tietoa kohteestaan ja sen toiminnasta.

Miksi keskukselle annettiin englannin­kielinen nimi, laatujohtaja Mari Plukka Vaasan keskussairaalasta?

– Nimi tulee Hippokrateen valasta: First, do no harm. Nimeä testattiin pienimuotoisesti asiantuntijoiden ­keskuudessa, ja siitä pidettiin. Nimi oli lyhyt ja ytimekäs, ja potilasturvallisuuden parissa työskentelevien joukossa sen merkitys aukesi hyvin.

Kun nimi oli otettu käyttöön, aloimme saada kansalaisilta palautetta, ettei nimi olekaan kovin selkeä.

Kun Kotus otti nimeen kantaa, ­päätimme alkaa kehittää nimeä ­paremmaksi.

Nimi muutettiin syksyllä Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämis­keskukseksi. Joulukuussa nimeen otti kantaa myös eduskunnan oikeusasiamies, jolle aiemmasta nimestä oli ­kanneltu. Oikeusasiamies totesi nimen No-Harm Center olevan epäonnistunut. Nimi oli jo tuolloin vaihdettu, eikä oikeusasiamiehellä ollut uudesta nimestä huomautettavaa.

Miten uusi nimi syntyi?

– Meillä oli erilaisia versioita, joista tämä nykyinen oli kompromissi. Nimestä olisi voinut tulla pitempikin, sillä verkoston työhön kuuluu esi­merkiksi myös tutkimus, joka ei näy nyt nimessä.

Miksi ei vain Potilasturvallisuuskeskus?

– Me koimme, että nimi olisi tuolloin viitannut keskukseen, johon potilas voisi ottaa suoraan yhteyttä ja tehdä esi­merkiksi potilasvalituksen. Kysymyksessä on kuitenkin ensisijaisesti asian­tuntijaverkosto, jonka työtä ovat ­tutki­minen ja kehittäminen.

Yllättikö nimen synnyttämä kohu?

– Kyllähän se yllätti. Sairaanhoitopiirin johtaja Marina Kinnunen on todennut, että kunpa vastaavaa keskustelua syntyisi esimerkiksi siitä, miten vähän tiedämme potilasturvallisuuden tasosta tai vaikkapa haittatapahtumien ­määrästä.

Kirjoittaja
Hertta Vierula
toimittaja

Artikkeli julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 4/2020.

Oletko jo lukenut nämä?