Nauha vai proteesi prostatektomian jälkeiseen virtsankarkailuun?

Virtsanpidätyskykyä ei voida palauttaa täysin ennalleen kirurgisin menetelmin.

Satunnaistetut vertailututkimukset urologisista leikkaustoimenpiteistä ovat harvinaisia. Virtsan ponnistuskarkailun leikkaushoidon kahdesta yleisimmin käytetystä menetelmästä, suburetraalisesta nauhaleikkauksesta ja inkontinenssiproteesin implantoinnista, on nyt tehty sellainen.

Britanniassa 27 klinikan tutkijat satunnaistivat prostatektomian jälkeen konservatiivisesta hoidosta riittämättömän avun virtsan ponnistuskarkailuun saaneet 380 potilasta nauha- tai proteesitoimenpiteeseen, jotka ovat vaikeusasteeltaan ja kustannuksiltaan hyvin erilaisia. Tutkimuksen päätulosmuuttuja oli vuoden kuluttua satunnaistamisesta potilaan lomakekyselyssä kuvailema virtsanpidätyskyky.

Tiukan pidätyskykykriteerin vuoksi vain 13 % nauha- ja 16 % proteesipotilaista ilmoitti olevansa täysin kontinentteja. Tulosten ero oli selvästi alle valitun 15 %:n yhdenveroisuusmarginaalin ja varmisti menetelmien yhdenveroisuuden. Vastakohtana täyden pidätyskyvyn pienille prosenteille proteesipotilaista 90 % ja nauhapotilaista 72 % raportoi olevansa leikkaustulokseensa melko tai täysin tyytyväisiä eriasteisesti vähentyneen virtsankarkailun ansiosta. Vaikeita haittavaikutuksia oli vähän, 6 nauha- ja 13 proteesileikkauksen jälkeen.

Nauhaleikkauksen jälkeen karanneet virtsamäärät olivat suurempia, ja proteesi oli selvästi tehokkaampi, jos leikkausta edeltänyt karanneen virtsan määrä oli yli 250 ml/vrk. Myös uusintaleikkausten määrän suhteen tulokset osoittivat proteesin paremmuutta. Epätyydyttävä tulos johti 12 nauhapotilaalla proteesin implantointiin. Proteesin haitta nauhaan verrattuna on sen edellyttämä manuaalinen käsittely.

Tutkimusta on kritisoitu mm. ensisijaisen tulosmuuttujan valinnasta, vaikeasta (yli 250 ml/vrk) inkontinenssista kärsi­vien, hoidettujen rakon kaulan stenoosi­potilaiden ja sädehoidettujen mukaan ottamisesta. Valintoja oli kuitenkin tehtävä ja useimmat niistä ovat huolellisesti perusteltuja.

Hoidon lähtökohta on kuitenkin se, että potilas voidaan parhaimmillaan saada pidätyskykyiseksi. Kirurgisin menetelmin virtsanpidätyskyky ei ole täysin ennalleen palautettavissa.

Abrams P, Constable LD, Cooper D ym. Outcomes of a noninferiority randomised controlled trial of surgery for men with urodynamic stress incontinence after prostate surgery (MASTER). Eur Urol 2021;79:812–23.

Ossi Lindell

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 42/2021.