Nuoren psykoterapiassa yhteistyösuhde on haaste

Kun nuori ei tule terapiaan omasta aloitteestaan, hän saattaa kyseenalaistaa hoidon tarpeenkin.

Nuoren psykoterapiassa yhteistyösuhde on haaste Kuva 1 / 1

Allianssin eli yhteistyösuhteen olennaisina osina pidetään potilaan ja terapeutin välille muodostuvaa tunnesidettä ja sitoutumista terapian yhteisiin tavoitteisiin. Positiivisen tunnesiteen taustalla on hyvä vuorovaikutussuhde ja keskinäinen luottamus, kirjoittaa Nina Pyökäri Lääkärilehdessä. Yhteistyösuhteen laatu on terapiasuuntausta merkityksellisempi psykoterapian tuloksellisuuden ennustaja.

Nuori tulee psykoterapiaan usein jonkun muun aloitteesta kuin omastaan. Siksi nuoren voi olla vaikeampaa hahmottaa terapian tavoitteita, eikä hän itse aina edes toivo muutosta tai tunnista ongelmia. Tämä luonnollisesti vaikuttaa hoitomotivaatioon ja tuo yhteistyösuhteen luomiseen haasteita.

Hyvän yhteistyösuhteen luominen nuoren kanssa vaatii terapeutilta hieman erilaista lähestymistä kuin aikuispotilaan kanssa. Nuoren kognitiivinen kehitystaso on otettava huomioon. Neutraalit ja passiiviset lähestymistavat eivät ole yleensä tehokkaita nuoruusikäisten kanssa. Nuoret ovat harvemmin itse aloitteellisia yhteistyösuhteen luomisessa, ja he saattavat kyseenalaistaa hoidon tarpeen ylipäätään.

Nuoret arvostavat empaattista, mutta suoraa lähestymistapaa sekä positiivista, toivoa ylläpitävää asennetta. Liiallinen ammatillisuus ja konfrontaatiohakuisuus usein haittaavat yhteistyösuhteen syntyä. Nuoren kanssa kannattaa tarvittaessa käsitellä myös psykiatriseen hoitoon liittyviä ennakkokäsityksiä.

Terapeutin kyky tunnistaa nuoren tunnetiloja ja huolenaiheita sekä tosiasiallisesti ymmärtää nuoren kertomaa on tärkeä osa hyvän yhteistyösuhteen muodostumista. Erään tutkimuksen mukaan terapeutin toiminnassa hyvän yhteistyösuhteen muodostumista estivät esimerkiksi jäykkyys, etäisyyden pitäminen, vähättely, syyttely ja kritisointi sekä painostaminen puhumaan asioista silloin, kun nuori ei ole siihen vielä valmis. Hieman yllättäen negatiiviseksi tekijäksi yhteistyösuhteen muodostuksessa havaittiin terapeutin tapa palata aiempien istuntojen sisältöön tai aiemmin samassa istunnossa puhuttuun. Nuoren arveltiin kokevan, että terapeutti ei keskity hänen parhaillaan kertomaansa, ja tämä saattoi selittää havainnon.

Erityisesti nuoruusiän alkupuolella olevien psykoterapiaprosessin aloittaminen on vahvasti riippuvaista vanhempien tuesta. Nuoruusikäisen potilaan psykoterapiaa harkittaessa on olennaista selvittää vanhempien ja muiden nuorelle merkityksellisten aikuisten suhtautuminen psykoterapiaan. Yhteistyösuhde ei lopulta muodostu ainoastaan psykoterapeutin ja nuoren välille vaan myös vanhempien kanssa.

Lähde: Pyökäri N. Terapeuttinen yhteistyösuhde nuoren psykoterapiassa. Suom Lääkäril 2017;72:927–31.

kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja

Kuva: Fotolia

Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 14/2017.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi