Osteoporoosimurtumat kuriin uudella hoitopolulla

Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on muuhun väestöön nähden 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma.

Osteoporoosimurtumat kuriin uudella hoitopolulla Kuva 1 / 1

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä on otettu käyttöön uudenlainen murtumahoitopolku. Yksityisten toimijoiden ja julkisen puolen yhteistyöhankkeessa on parannettu terveydenhuollon yksiköiden välistä tiedonkulkua, koulutettu ammattilaisia ja sovittu yhteisistä säännöistä.

Aiemmin osteoporoottisten murtumien sekundaaripreventiossa oli haasteita muun muassa tiedottamisessa, tiedonsiirrossa ja diagnostiikassa.

Suurin osa murtumapotilaista hoidetaan yliopistosairaalassa, mutta jatkohoidot ja kontrollit tapahtuvat usein avoterveydenhoidossa. Hoitopolulla ­pyritään varmistamaan, että tieto osteo­poroosipotilaskandidaatista menee terveyskeskukseen.

– Toisaalta terveyskeskuksissa hoidetaan murtumapotilaita, jotka eivät tule sairaalaan. Näiden potilaiden seulontaa varten on nyt koulutuksen saaneita ­osteoporoosivastuuhoitajia, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan kirurgian professori Heikki Kröger.

Osteoporoosin tehokas tunnistaminen murtumien hoidon yhteydessä on tärkeää. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on muuhun väestöön nähden 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. Kröger kertoo, että matalaenerginen murtuma on usein osteoporoosin ensimmäinen merkki.

– On olennaista tunnistaa nämä potilaat ja tilanteen vaatiessa saattaa heidät osteoporoosihoidon piiriin. Jos osteo­poroosi pystytään toteamaan aiemmin, mahdollisuudet ehkäistä uusia murtumia ovat paremmat.

Hoitopolussa on mukana Kuopion yliopistollisen sairaalan lisäksi useita ympäristökuntien terveyskeskuksia sekä Varkauden sairaala.

Seulontaa myös perusterveydenhuollossa

Osteoporoosia seulotaan Kuopion yliopistossa kehitetyn Bindex-mittalaitteen avulla. Seulonta liitetään murtuman hoidon toistuvaksi tunnistettuihin vaiheisiin. Mittalaitteen avulla osteoporoosin seulonta onnistuu myös perusterveydenhoidossa.

– Hoitopäätös voidaan tehdä noin 70 prosentissa tapauksia jo perusterveydenhoidon tasolla. Vain 30 prosentille potilaista tarvitaan lisäksi DXA-mittaus, Kröger jatkaa.

Tavoitteena on, että hoitopolku johtaisi hoitokäyntien vähenemiseen ja ter­veydenhuollon resurssien säästöön ­samalla kun potilaiden hoito paranee.

Vasta toukokuussa kunnolla käyttöönotetun murtumahoitopolun toimivuutta seurataan tarkkaan. Lähtötilanne hoidettujen murtumapotilaiden viimevuotisesta määrästä ja siitä, kuinka moni heistä ohjautui jatkotutkimuksiin ja -hoitoon, on kirjattu tarkkaan ylös.

– Kartoitus tehdään tietyssä vaiheessa uudestaan, jotta voimme arvioida, onko uuden hoitopolun avulla saatu aikaan muutosta murtuma- ja osteoporoosipotilaiden hoidossa.

Kröger toivoo, että tulevaisuudessa malli otettaisiin myös muualla Suomessa käyttöön.

Suomessa on arviolta noin 300 000–400 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Vuosittain tapahtuu lähes 40 000 osteoporoottista murtumaa, joista noin 7 000 on lonkkamurtumia.

Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 32/2019.

Oletko jo lukenut nämä?