P-Uraat paljastaa kihdin

P-Uraat paljastaa kihdin Kuva 1 / 1

Uraatti on elimistön puriiniemästen aineenvaihdunnan lopputuote, joka erittyy virtsan kautta pois elimistöstä. Joissain tapauksissa elimistö ei pääse eroon kaikesta ylimääräisestä uraatista. Tämä näkyy veren suurentuneena uraattipitoisuutena.

Puriiniemäksiä voi saada liikaa ravinnosta, mutta veren uraattipitoisuuden kasvu voi johtua myös aineenvaihdunnanhäiriöistä. Myös alentunut P-Uraat voi viitata sairauteen.

Mitkä ovat viitearvot?

Lapset (0–15 v): 120–330 µmol/l
Pojat (16–17 v) 160–450 µmol/l
Tytöt (16–17 v) 120–340 µmol/l
Miehet (alkaen 18 v) 230–480 µmol/l
Naiset (18–49 v) 155–350 µmol/l
Naiset (alkaen 50 v) 155–400 µmol/l

Miten koe otetaan?

Uraattipitoisuus selvitetään laskimosta otettavalla verikokeella. Ennen koetta ei tarvitse paastota.

Tiettyjen lääkeaineiden käyttöä juuri ennen koetta pitäisi kuitenkin välttää. Metamitsoli (kauppanimi Litalgin) häiritsee plasman uraatin määritysmenetelmää ja näyte suositellaan otettavaksi ennen metamitsolin annostelemista. Lisäksi N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) saattavat suurina pitoisuuksina aiheuttaa virheellisen pienen tuloksen.

Milloin uraattipitoisuus nousee?

Suurentunut uraatin pitoisuus veressä voi viitata moneen erilaiseen sairauteen. Yleensä määritys tehdään silloin, kun diagnosoidaan kihtiä. Kyseessä on tulehduksellinen nivelsairaus, joka syntyy kun kehoon kertyy aineenvaihdunnan tuotteena liikaa uraattia.

Eniten kihdin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat alkoholi, ylipaino (erityisesti vyötärölihavuus ja metabolinen oireyhtymä), runsaasti puriinia sisältävät ruoka-aineet ja nesteenpoistolääkkeet. Henkilöillä, jotka käyttävät runsaasti tavallisella sokerilla ja hedelmäsokerilla (fruktoosilla) makeutettuja juomia, esiintyy kihtiä muita enemmän.

Perinnöllisellä taipumuksella on vaikutusta kihdin syntyyn, minkä vuoksi toiset ovat tavallista herkempiä sairastumaan.

P–Uraat voi olla koholla myös raskausmyrkytyksessä ja tiloissa, joissa puriiniaineenvaihdunta on kiihtynyt. Tällaisia ovat esimerkiksi leukemia, polysytemia, pernisioosi anemia, myelooma ja psoriaasi. Lisäksi arvo voi olla korkea sytostaatti- tai sädehoidon takia. Tämä johtuu siitä, että puriineja vapautuu kudostuhossa.

Kohonneen arvon syynä voi olla myös uraatin vähentynyt eritys virtsaan (varsinkin munuaisten vajaatoiminnassa) tai harvinainen puriiniaineenvaihdunnan perinnöllinen entsyymipuutos (mm. Lesch-Nyhanin syndrooma).

Milloin uraattipitoisuus laskee?

Alentunut P -Uraat voi johtua vähentyneestä uraatin muodostuksesta. Syitä voivat olla muun muassa vaikea maksatauti, allopurinolihoito, hereditaarinen ksantinuria ja haavainen paksusuolen tulehdus.

Myös uraatin lisääntynyt eritys virtsaan voi pienentää pitoisuuksia. Syitä voivat olla muun muassa: Fanconin syndrooma ja kortisonin, probenesidin tai fenyylibutatsonin käyttö. Myös SIADH- syndroomassa plasman uraattipitoisuus voi olla alentunut.

Lue lisää kihdistä.

Lue laboratoriotutkimukset-sarjan aikaisempia artikkeleita:
Natrium (P-Na) on nestetasapainon mittari
GT on alkoholin suurkulutuksen laboratoriomittari
ALAT kertoo maksasi voinnista
Kolesteroliarvo kertoo elintavoistasi
EKG kertoo sydämesi rytmin
Nielunäyte selvittää antibiootin tarpeen
Lasko, eli senkka, auttaa taudin seurannassa
Hemoglobiiniarvo (B-Hb) kertoo hapensaannistasi
CRP varmistaa diagnoosin
Mikä ihmeen kreatiinikinaasi (P-CK)?

TESTAA MYÖS TUNNISTATKO LABORATORIOKOKEET!

Lähde:
HUSLab
Tavoitteellinen lääkitys parantaa kihdin hoitotuloksia. Heikki Julkunen. Suomen Lääkärilehti nro 13/2014.

Tarkastanut:
Heikki Julkunen
ylilääkäri HYKS
medisiininen tulosyksikkö
Peijaksen sairaala

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi