Pikkulapsen astma on hankala diagnosoida

Keuhkotoiminnan mittaukset taaperoikäisiltä eivät vielä onnistu.

Pikkulapsen astma on hankala diagnosoida Kuva 1 / 1

Alle 3-vuotiaiden astma todetaan yleensä kliinisin perustein, koska keuhkojen toiminnan mittaaminen heiltä objektiivisin menetelmin ei vielä onnistu. Pikkulapsilla hengitysvaikeutta ja vinkunaa esiintyy tyypillisesti virusinfektioiden yhteydessä. Varhainen oireilu on useimmiten hyvänlaatuista, mutta uloshengitysvaikeus on yhteydessä suurentuneeseen astman riskiin ja keuhkojen toimintahäiriöihin myöhemmin elämässä, kirjoittavat Mika Mäkelä ym. Lääkärilehdessä. Pelkkä yskä ilman hengitysvaikeutta on harvoin astmaa.

Kolmatta kertaa hengityksen vinkunasta kärsivällä taaperoikäisellä voi olla joko astma tai sitten edelleen hyvänlaatuinen ja ohimenevä uloshengitysvaikeus. Hengitys voi vaikeutua muistakin syistä, kuten infektion, refluksin, ahtauttavan rakennepoikkeavuuden tai vierasesineen vuoksi. Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi on mahdollisuus, että hengitysoireiden taustalla on synnynnäinen rakennepoikkeavuus.

Jos lapsi on kärsinyt toistuvasta hengityksen vinkunasta ja tunnetut astmariskin kriteerit täyttyvät, hänellä on kouluiässä astma yli 70 %:n todennäköisyydellä. Jos taas mikään kriteereistä ei täyty, lapsella ei ole astmaa kouluiässä lähes 90 %:n todennäköisyydellä. Lapsen astma on yleensä lievä ja sen ennuste on hyvä.

Alle 3-vuotiaiden lasten astman haastava diagnosointi ja päätös anti-inflammatorisen lääkityksen aloittamisesta kuuluvat lastentautien erikoislääkärille tai lastenallergologille. Kun diagnostiset kriteerit täyttyvät, aloitetaan kolmen kuukauden hoitokokeilu säännöllisesti inhaloitavalla kortisonilla. Lääkkeen teho voi olla heikompi kuin isommilla lapsilla.

Varsinkaan pienten ja paljon infektioita sairastavien astmalasten inhaloitavan kortisonin kokonaisannos ei saa kasvaa liian suureksi. Harvakseltaan tai jaksoittain oireita saavia pikkulapsia ei kannata hoitaa jatkuvalla kortisonilääkityksellä. Päiviä, jolloin annetaan suurennettu annos, tulee olla vähemmän kuin päiviä ylläpitoannoksella. Jaksoittaisessa hoitomallissa suuriannoksisia päiviä tulee olla vähemmän kuin päiviä ilman lääkettä.

Lähde: Mäkelä M, Malmberg P, Pelkonen A. Näin tutkin, hoidan ja seuraan lasten astmaa. Suom Lääkäril 2018;73:342–8.

kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja

Kuva: Pixmac

Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi

  • Hae lisätietoja Terveyskirjastosta: Astma