Raudanpuutteen aiheuttama anemia on kaikille lääkäreille tuttu ja useimmiten sekä helposti todettava että hoidettava sairaus. Tärkeintä on tunnistaa anemian syy ja ohjata tarvittavat toimenpiteet sen mukaan. Tämä tutkimus liittää toisiinsa kaksi nykyajan trendi-ilmiötä: rautavajeen ja pitkäaikaisen happosalpaajan käytön.
Mukana oli reilut 26 000 aikuispotilasta, joiden sairauskertomuksesta löytyi merkintä raudanpuutteesta. Tiedoista selvitettiin edeltävä mahalääkitys, joko jatkuva tai satunnainen. Verrokkiryhmä oli samansuuruinen.
Sekä pitkäaikainen (yli vuosi) että suuriannoksinen happosalpaajan käyttö todistetusti lisäsi rautavajauksen esiintyvyyttä. Suuri annos tarkoitti 20 mg tai enemmän omeparatsolia tai vastaava annos muuta valmistetta vuorokaudessa. Anemian tai rautavajauksen syvyydestä ei ole tarkempia tietoja, mutta tutkimukseen pääsi rautalääkereseptillä.
Tutkimus nostaa esiin kaksi asiaa. Ensimmäinen liittyy happosalpaajien yleistyneeseen käyttöön, usein ilman kohdistettua diagnoosia. Etenkin pitkään jatkuva käyttö voi tuoda mukanaan muitakin haittavaikutuksia. Toiseksi esiin tulee raudanpuutteen ja mahalääkityksen korrelaatio, jota on ehditty epäillä jo vuosia.
Tavallisestihan happosalpaajalääkitystä käyttävän potilaan rautavaje johtaa pikemminkin tähystystutkimuksiin kuin kyseenalaistamaan koko hoidon tarpeen. Mikäli aihe pitkäaikaiselle hoidolle on olemassa, hoitavan lääkärin tulisi muistaa myös verenkuvan säännöllinen seuranta.
Lähde:
Tran-Duy A, Connell NJ, Vanmolkot FH ym. Use of proton pump inhibitors and risk of iron deficiency: a population-based case-control study. J Intern Med 2019;285:205–14.
Kirjoittaja:
Marko Vesanen
erikoislääkäri
TYKS
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 7/2019.
