Pitkittyneiden koronaoireiden moninaisuus haastaa lääkärin

Uupumusta tai aivosumua ei voi mitata, mutta potilailta löytyy kuvantamis­tutkimuksissa myös elinvaurioita.

Pitkittyneiden koronaoireiden moninaisuus haastaa lääkärin Kuva 1 / 1 Kuva: Adobe/AOP

On epävarmaa, kuinka monelle koronan sairastaneista jää pitkittyneitä oireita. Anatomian professori Seppo Parkkilan mukaan eri julkaisuissa puhutaan jopa kymmenistä prosenteista.

– Täsmällistä lukua ei voi sanoa, mutta jos vaikkapa 10 prosenttia saa erilaisia pitkittyneitä oireita, Suomessakin on tuhansia potilaita, jotka kärsivät niistä, hän arvioi.

Useammin pitkittyneitä oireita saavat koronan vaikeana sairastaneet, mutta niitä voi tulla myös lievän tai jopa ­oireettoman taudin jälkeen, ja myös ­lapsille. Ainakin ylipaino ja naissukupuoli altistavat pitkittyneille oireille.

Laaja kirjo oireita

Britanniassa on tutkittu pitkittynyttä ­koronaoireilua paljon. Eräässä tutkimuksessa haastateltiin 8000 varmistettua koronapotilasta viiden viikon kuluttua sairastumisesta. Yleisimpiä oireita siinä vaiheessa olivat hengenahdistus, kurkkukipu, yskä, pahoinvointi ja ­oksentelu, haju- ja makuaistin vajaus, ­lihaskivut, päänsärky, kuume ja uupumus.

– Erityisesti uupumus tulee voimakkaasti esille julkaisuissa. Usein mainitaan myös aivosumu, Parkkila kertoo.

Muita usein mainittuja oireita ovat rytmihäiriöt, neurologiset oireet ja hermosärky. Myös myokardiittia, perikardiittia ja sydämen vajaatoimintaa esiintyy.

– Osa oireista on subjektiivisia, ja niitä on mahdoton mitata. Oireiden moninaisuus ja epämääräisyys tekevät pitkittyneestä oireilusta lääkärin kannalta todella haastavan.

Potilailta on löydetty MRI-kuvantamisella elinvaurioita.

– Kyseessä ei ole tyypillinen hengitystieinfektio, vaan moneen elimeen kohdistuva tauti.

Aika parantaa, mutta hitaasti

Brittiläisessä määrittelyssä ensimmäisten neljän viikon ajan puhutaan akuutista koronainfektiosta. Jos oireet jatkuvat pitempään, kyse on pitkittyneestä taudista. 12 viikon jälkeen puhutaan post covid -oireyhtymästä.

Parkkila uskoo lukemansa perusteella, että valtaosa potilaista paranee, mutta osalla se kestää pitkään. Suomessakin ensimmäiset ovat sairastaneet jo noin vuoden.

– Oireiden vaikeusaste vaihtelee varmasti paljon. Osa pärjää oireidensa kanssa kotona, eikä välttämättä ota yhteyttä terveydenhuoltoon, Parkkila sanoo.

Perusterveydenhuoltoon tulevan potilaan kohdalla olennaista on huolellinen anamneesi ja status, sekä diagnoosin varmistaminen. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta perusterveydenhuollon tehtävä on tukea kuntoutumista ja seurata potilaan vointia.

– Potilaita ei pidä jättää yksin oireiden kanssa.

Vaikeammin oireilevat potilaat tarvitsevat useiden alojen erikoissairaanhoitoa ja pitkittyneeseen tautiin perehtynyttä moniammatillista henkilöstöä. Kuvantamistutkimukset voivat olla tarpeen, samoin psykologinen tuki.

Anne Seppänen

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 9/2021.

Oletko jo lukenut nämä?