Pohjoisen lääkäriä auttaa, kun potilaat tulevat tutuiksi

Lapin kunnissa perusterveydenhuolto on vahva, koska muuta ei ole. Silti tutkimus antaa viitteitä, että tilanne on muuta maata heikompi.

Pohjoisen lääkäriä auttaa, kun potilaat tulevat tutuiksi Kuva 1 / 3 Kuva: Otto Ponto

Muonio-Enontekiön johtava lääkäri Teemu Taulavuori antaa haastattelun Kilpisjärveltä. Kerran kuussa 120 asukkaan kylällä pidettävä vastaanottopäivä on ohi, mutta ojaan suistunut rekka tukkii tien, joten kiirettä ei ole.

Muonion ja Enontekiön perusterveydenhuolto on Lapin sairaanhoitopiirin vastuulla. Muutamia vuosia sitten todettiin, että kuntien hartiat eivät riitä sen ylläpitoon.

Kuntien riitelyyn kyllästynyt Taulavuori lähti Leville yksityislääkäriksi. Nyt, kun perusterveydenhuollosta vastaa sairaanhoitopiiri, johtavan lääkärin pestiin palannut Taulavuori voi keskittyä potilaiden hoitoon.

Kun etelässä potilas vaatii lähetettä erikoissairaanhoitoon, Kilpisjärvellä lääkärin on usein perusteltava, miksi potilaan kannattaisi lähteä Rovaniemelle.

– Täällä tehdään kaikkea. Tänään nuorin potilas oli kuukauden ikäinen ja ikähaarukan toisesta päästä oli vanhuksia. Kaikki vaivat eivät ole maailman vakavimpia, mutta vaativat lääkärin arvion jollain aikavälillä, Taulavuori kertoo Kilpisjärven vastaanottopäivästä.

Hän asuu ja tekee suurimman osan työstään Muoniossa.

Hoitoa saa, kun osaa pyytää

Mitä Taulavuori ajattelee, onko pohjoisen pienten kuntien asukkailla tasa-­arvoinen mahdollisuus päästä hoitoon?

– Havaintomaailmani on ehkä vääristynyt, kun elän Lapissa. Täällä on ­vähemmän vastaanottopäiviä, mutta etelään verrattuna arvaan, että täällä pääsee ehkä helpommin hoitoon. Vuosien varrella, kun lääkäri oppii tuntemaan potilaat, asioista tulee helpompia. Eivät täällä resurssit silti niin juhlavia ole, etteikö perussairauksia voisi jäädä hoitamatta. Ne saavat hoitoa, jotka sitä osaavat itse pyytää, Taulavuori pohtii.

Digitalisoituminen, etähoito ja Omaolo-palvelut antavat uusia mahdollisuuksia. Kilpisjärvelläkin käytetään ­hänen havaintojensa mukaan myös ­yksityisten toimijoiden mobiiliappeja ja etälääkäreitä.

– Kaikki ei kuitenkaan onnistu diginä, eikä kaikkea voi vääntää algoritmiksi.

Peruspalveluita ei kannata keskittää sote-uudistuksessa

Lapissa perusterveydenhuolto on vahva, arvioi perusterveydenhuollon ylilääkäri ja Lapin väliaikaisen valmistelutoimi­elimen jäsen Miia Palo Lapin sairaanhoitopiiristä.

– Se täytyy myös pitää vahvana, koska meillä on vähän muita palveluja tarjolla. Väestö tukeutuu perusterveydenhuoltoon, ja meidän on säilytettävä luottamus, hän sanoo.

Sote-uudistus tuo mukanaan hallinnon keskittämistä, mutta Palon mukaan peruspalveluiden keskittämisestä ei olisi hyötyä pitkien välimatkojen Lapissa.

– Perusterveydenhuolto on matalan teknologian toimintaa, potilaiden ja ammattilaisten kohtaamista. Suuruuden ekonomia ei siinä toimi.

Perusterveydenhuollon osuus terveydenhuollon kustannuksista on Lapissa korkeampi kuin muualla maassa. Vuodeosastopaikkoja on paljon suhteessa ­väestön kokoon: monessa kunnassa vuodeosastot ovat ainoa ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon yksikkö.

Ympärivuorokautinen päivystys on vain Ivalossa ja Rovaniemellä. Yöllä koko Tunturi-Lappi on ensihoidon ja Ivalosta tehtävän puhelinpäivystyksen varassa. Vuodeosastoille saa mennä kiireellisessä avuntarpeessa, vaikka sinne ei lääkäriä saadakaan iltayhdeksän jälkeen. Yöllä osastolta konsultoidaan Rovaniemellä olevaa lääkäriä.

– Osastoilla on sen verran sairaanhoitajaresurssia, että hoitaja voi irrottautua hoitamaan huonokuntoistakin potilasta. Olemme pitkälti erittäin osaavien sairaanhoitajien varassa, Teemu Taula­vuori kertoo.

Hän arvelee, että riskejä kuitenkin liittyy etenkin siihen, että potilas ei saa lääkärin arviota kyllin nopeasti.

Taulavuori näkee, että avainasia on osaavan henkilökunnan saaminen ja säilyttäminen kaikissa ammattiryhmissä. Hänen mielestään siinä on onnistuttu melko hyvin.

Perusterveydenhuolto on osa yhteisöä

Tulevaisuus tuo mukanaan haasteita: osassa kuntia väestö vähenee ja ikääntyy, ja osassa hieman kasvaa. Joihinkin kuntiin olisi lääkäreitä tulossa töihin enemmän kuin tarvitaan, mutta ei kaikkiin.

– Vaatii vaivannäköä, että palvelut saadaan järjestettyä, mutta suurta uhkakuvaa ei ole näkyvissä, Miia Palo näkee.

Hän uskoo, että merkittävä sote-uudistuksen tuoma hyöty on tietojärjestelmien yhtenäistäminen Lapin terveydenhuollossa. Hän on toiveikas, että perusterveydenhuollon vahvistamisessa onnistutaan ja se tuo yhdenvertaisuutta. Huolena on, että hyvinvointialueen päätöksenteko voisi mennä liian kauas.

– Lappi ei ole yksi kokonaisuus, kuntien välillä on isoja eroja. Tärkeää on ymmärtää, että perusterveydenhuolto ei ole palveluautomaatti, vaan osa yhteisöä ja kuntaa. Sen pitää vastata paikallisiin tarpeisiin.

Pohjoissuomalainen päätyy useammin sairaalaan, kun avohoito tökkii

Vaikka perusterveydenhuoltoon satsataan suhteessa enemmän, pohjoissuomalainen päätyy useammin sairaalaan silloin, kun vaiva olisi voitu hoitaa avohoidossa, jos sinne olisi päästy ajoissa.

Vastikään aiheesta väitellyt LL Markku Satokangas havaitsi väitöskirjassaan, että perusterveydenhuollon suoriutumisessa on alueellisia eroja ja uhkana on palveluiden lisääntyvä eriarvoistuminen erityisesti Pohjois-­Suomen ja muun maan välillä.

Mittareina Satokangas käytti avohoidon keinoin vältettävissä olevia sairaalahoitojaksoja ja vältettävissä olevia kuolemia.

– Suhteelliset erot pohjoisimman ja eteläisimmän Suomen välillä ­näyttävät hiljalleen kasvavan. Dramaattista eroa ei ole havaittavissa, mutta pitkissä 1990-luvun alkupuolelta alkavissa aikasarjoissa trendi on kasvava. Tarkempien syiden tunnistaminen vaatisi paikallisia lisäselvityksiä, hän sanoo.

Kansainvälinen mittari

Avohoidon keinoin vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot on kansain­välinen mittari, jota on käytetty Suomessa vähän. Se sisältää kolmenlaisia sairauksia: rokotuksin ehkäistäviä (kuten influenssa ja keuhkokuume), kroonisia (kuten diabetes tai astma), ja akuutteja (kuten munuaistasolle edennyt virtsatieinfektio tai sairaalahoitoon johtanut hammasperäinen infektio).

– Mittari tavoittaa hoitoa vaatineet tilanteet myös silloin, kun avohoitoon ei ole päästy tai hakeuduttu, syitä erottelematta.

Kaikissa kolmessa alaryhmässä Pohjois-Suomessa on enemmän ­vältettävissä olevia sairaalahoitojaksoja, mikä osin heijastelee alueen väestön alhaisempaa koulutustasoa ja suurempaa sairastavuutta. Tuloksista oli havaittavissa, että riski vältettävissä olevaan sairaalahoitojaksoon korostui Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla asukkaiden terveydentilan huomioimisen jälkeenkin.

Pohjois-Suomessa on pitkien välimatkojen vuoksi enemmän yleislääkärin työkaluina toimivia perusterveydenhuollon vuodeosastoja, jonne potilas voidaan ottaa herkemmin seurattavaksi.

– Olemme jatkotyöstäneet mittaristoa myös ilman perusterveyden­huollon vuodeosastoja. Siinäkin näkyi alueellisesti eriäviä kehityskulkuja.

Satokangas näkee, että Pohjois-Suomessa on tärkeä vahvistaa avoterveydenhuoltoa ja pidättäytyä palvelujen keskittämisestä, jottei etenkin ­iäkkäämpien ja etäällä palveluista asuvien ihmisten tilanne heikenny.

Juttua varten on haastateltu myös ­yleis­lääketieteen erikoislääkäri, ­apulais­ylilääkäri, pääluottamusmies Pekka Niemelä Oulusta.

Anne Seppänen

Kuvat Otto Ponto

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 49/2021.

Oletko jo lukenut nämä?