Rahoituksen saaminen tutkijalähtöisiin syöpälääke­tutkimuksiin lähes mahdotonta

”Perustyötäkään ei aina ehditä tekemään virka-­aikana, saati sitten ­tutkimusta.”

Syöpälääkkeiden kliinisiin lääketutkimuksiin kohdistuvan byrokra­tian määrä on kasvanut. Se vaikeuttaa tutkijalähtöisten tutkimushankkeiden aloittamista.

”Mielestäni tämä on valtavan iso ongelma.” Marjukka Pollari

Helsingin yliopiston Cancer IO -hanke on selvittänyt sairaaloiden valmiuksia toteuttaa kliinisiä syöpälääketutkimuksia. Hankkeesta julkaistiin raportti viime syksynä. Sen mukaan sairaaloissa on hyvät valmiudet ja kiinnostusta toteuttaa kliinisiä lääketutkimuksia, mutta resurssien puute estää tutkimusten määrän kasvattamisen.

Taysin syöpätautien ylilääkärin Maarit Bärlundin mukaan ongelmana ovat tutkijalähtöiset tutkimukset, joiden rahoituksen saaminen on lähes mahdotonta, vaikka tutkimukset olisivat lääketieteellisesti tärkeitä.

– Hyvä esimerkki on kansallinen tutkijalähtöinen yksilöllistetyn syövänhoidon FinProve-lääkehoitotutkimus, jonka lähes kaikki rahoitushakemukset ovat vetäneet vesiperän.

Bärlundin mukaan rahoituksen tarve tutkijalähtöiseen kliiniseen syöpälääketutkimukseen on kasvanut lainsäädännön ja lisääntyneisiin laatuvaatimuksiin liittyvän byrokratian vuoksi. Myös tutkijoiden saaminen mukaan kliinisiin syöpälääketutkimuksiin on vaikeutunut. Bärlundin mukaan ongelmalliseen tilanteeseen on vaikuttanut se, että syöpäpotilaiden määrä on lisääntynyt, mutta henkilöstöresurssit eivät.

– Henkilöstömäärä klinikoissa on jatkuvasti tiukoilla. Perustyötäkään ei aina ehditä tekemään virka-aikana, saati sitten tutkimusta. Kliinisen tutkimuksen tulisi olla osa lääkärin työtä.

Harvinaisten syöpien hoito vaikeutuu

Yritykset rahoittavat noin 80 prosenttia syöpien kliinisestä lääketutkimuksesta. Tutkijalähtöisiä tutkimuksia on noin 20 prosenttia. Yrityslähtöinen kliininen syöpälääketutkimus voi tuoda yhteiskunnalle miljoonien eurojen säästöjä, koska yritykset kustantavat lääkkeiden lisäksi myös tutkimuspotilaiden hoitoon liittyvät kulut. Se mahdollistaa myös monelle syöpäpotilaalle hoidon, jota ei muuten olisi mahdollista saada.

– Tämän vuoksi moni ajattelee, että kaikki rahoitus lääketutkimukseen ­pitäisi tulla yrityksiltä. Tutkijalähtöinen kliininen lääketutkimus vastaa kuitenkin sellaisiin potilaan kannalta hyvinkin oleellisiin kysymyksiin, jotka eivät liiketaloudellisista syistä ole yritysten tutkimuskohteita, kuten esimerkiksi harvinaisten syöpien hoito, painottaa Bärlund.

Taysissa on meneillään yhteensä 92 kliinistä syöpälääketutkimusta, joista 40 on edelleen rekrytoivaa. Lisäksi ­alkamassa on 30 tutkimusta.

Tutkijalähtöisissä tutkimuksissa budjetti on huomattavasti pienempi kuin yrityslähtöisissä tutkimuksissa. Silti uusiin tutkijalähtöisiin tutkimuksiin on haastavaa saada rahoitusta.

– Suuren osan tutkijalähtöisen tutkimuksen kokonaiskustannuksista muodostavat apteekki-, kuvantamis-, laboratorio- ja monitorointipalvelut. Jos näihin kustannuksiin ei saada riittävää rahoitusta, silloin tutkimusta ei voida toteuttaa. Mielestäni tämä on ­valtavan iso ongelma, sanoo Taysin syöpätautien erikoislääkäri Marjukka Pollari .

Tutkijalähtöisen kliinisen syöpälääketutkimusidean toteuttamiseen tarvitaan lähes aina mukaan ulkopuolinen sponsori. Pollarin mukaan yhteistyökumppanien ja rahoituksen saaminen niihin on kivinen, muttei mahdoton, tie. Hänen mielestään lääkäreitä tulisi siitä huolimatta kannustaa tutkijuuteen jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lääkärinuraa.

– Päättäjät tulee saada tietoiseksi, mitä hyvä lääketutkimus vaatii, ja mitä hyötyä tutkimuksista on. Tutkijalähtöisiin tutkimuksiin tarvitaan rahoitusta, sanoo Pollari.

Tutkimushoitajia tarvittaisiin lisää

Myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa syöpätautien ja hematologian potilasmäärät ovat kasvaneet. Oulussa on pula kliinisten lääketutkimusten tekijöistä. Huolena on, miten nuoret lääkärit saataisiin mukaan kliinisiin lääketutkimuksiin tilanteessa, jossa työkuorma on jo valmiiksi kova.

Osaamiskeskusjohtajana, kliinikkona ja tutkijana Oysissa työskentelevän Hanne Kuitusen mukaan pelkkä lääkärien resurssien lisääminen ei riitä, vaan tutkimuksiin tarvittaisiin myös tutkimushoitajia.

– Tutkimushoitajaksi ryhtyminen voi tarjota monipuolisen ja mielenkiintoisen urapolun sairaanhoitajalle, sanoo Kuitunen.

Oysin syöpätautien ja hematologian erikoislääkäri Marjaana Säily on ­vakuuttunut siitä, että tutkimuksiin löytyisi innokkaita tekijöitä, jos tutkimusta tekevä lääkäri voisi jakaa työaikansa potilastyön ja tutkimustyön välillä.

Yliopistosairaaloilla ei vielä ole ­tietoa, miten uudet hyvinvointialueet ­ottavat huomioon yliopistosairaaloiden tutkimusrahoituksen.

– Meille on tärkeää, että yliopistosairaalat ovat edelleen tutkimuksen eturintamassa. Kliinisten lääketutkimusten avulla saadaan potilaille uusia lääkkeitä jopa vuosia ennen kuin ne saadaan markkinoille. Tämä on erittäin tärkeää erityisesti niille potilaille, joilla hoitovaihtoehdot ovat vähissä, painottavat Kuitunen ja Säily.

Ulla Ora

KUVA Teija Soini

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?