”Toiminnan lopetus olisi katastrofi”

– Eihän saattohoidon tarve ole ­vähentynyt, muistuttaa Terhokodin ­ylilääkäri Annika Riska.

”Toiminnan lopetus olisi katastrofi” Kuva 1 / 1 Kuva: Mikko Käkelä

Terhosäätiön ylläpitämässä Terhokodissa on käynnissä yt-neuvottelut.

Palvelujen käyttöaste on vuodesta 2013 vähentynyt 100 prosentista 65 prosenttiin, ja kalliiden lääkkeiden kustannukset ovat nousseet yli 30 prosenttia. Sen sijaan hoitopäivämaksut ovat pysyneet lähes ennallaan.

– Terhosäätiö on subventoinut toimintaamme, mutta nyt säätiön mahdollisuudet alkavat olla lopussa. Toimintamme ei ole enää mahdollista entisillä edellytyksillä, kertoo Terhokodin ylilääkäri Annika Riska.

Kaikki Terhokodin 41 työntekijää irtisanotaan, jos muuta ratkaisua ei löydy.

– Se olisi tietysti katastrofi. Eihän saattohoidon tarve ole vähentynyt, sillä koko ajan tarvitaan lisää saattohoitopaikkoja. Olemme ainoa vaativan erityistason saattohoitokoti HUS-piirissä.

Hoitoajat ovat lyhentyneet

Terhokodissa on maksimissaan 17 potilasta. Saattohoitolähetteet Terhokotiin ovat vähentyneet viidessä vuodessa. Lisäksi potilaiden hoitoajat ovat lyhentyneet, ja potilaat tulevat saattohoitoon ­liian myöhään.

Nykyisin potilaat ovat Terhokodissa keskimäärin 10 vuorokautta, ja joka viides potilas on vain yhdestä kahteen vuorokautta. Riskan mukaan hoitoaikojen pitäisi olla vähintään kaksi viikkoa, jotta potilasta ja omaisia ehdittäisiin riittävästi tukea.

– Saattohoitopäätökset tehdään liian myöhään.

Neuvotteluissa on esitetty useita toimintamalleja

Terhokoti on neuvotellut jo kauan erilaisista toimintamalleista. Riskan mukaan Terhokotiin saattaisi sopia samantyyppinen malli kuin Pirkanmaalla käytössä oleva.

– Tällöin Terhokoti säilyisi itsenäi­senä yksikkönä ja lisäksi meidän olisi mahdollista säilyttää vapaaehtoistoiminta. Terhokoti on ehdottanut tällaisen mallin ottamista käyttöön, mutta toistaiseksi sopimukseen ei ole päästy.

Toisena vaihtoehtona on esitetty, että saattohoitotyö ja saattohoito-osasto säilyisivät ilman Terhokotia. Riska sanoo, että tämä tarkoittaisi Terhokodin toiminnan myymistä.

Esillä on ollut myös malli, jossa Terhosäätiö toimisi ilman Terhokotia. HUS järjestäisi tällöin saattohoidon itse.

– Terhosäätiö toivoo, että löytyy ratkaisu, jossa Terhokoti säilyisi itsenäisenä yksikkönä, Riska summaa.

Terhokodin tilanne oli auki lehden mennessä painoon tiistaina.

Saattohoito on taitolaji

Kuolevien potilaiden hyvä ­hoito on oireenmukaista hoitoa sanan varsinaisessa merkityksessä, toteaa ­sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Ritva Halila.

Hän on työskennellyt aiemmin Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n pääsihteerinä.

Halilan mukaan hyvä saattohoito koostuu kivun ja kärsimyksen lievittämisestä. Hoidossa myös osataan tukea potilaita ja heidän läheisiään kohtaamaan kuolema.

– Saattohoidon ammatti­laiset ottavat vastaan niitä voimakkaita tunteita, joita kuoleman läheisyyteen kuuluu. Tämä on taitolaji.

Halilan mielestä Terhokodin osaamista ei pitäisi hävittää. Tällainen ammattitaito syntyy vuosien kokemuksesta.

– Terhokoti on pitkään kehittänyt kuolevien potilaiden hoitoa ja luonut hoitoon kodikkuutta ja elämäniloa. Hoidossa osataan ottaa huomioon perheet. Näen oman lastenlääkäritaustani vuoksi potilaan lasten ottamisen mukaan saattohoitoon erityisen tärkeäksi. Myös moniammatillisuus on läsnä Terhokodin arjessa.

Ulla Toikkanen

Kuva Mikko Käkelä

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 40/2020.

Oletko jo lukenut nämä?