Retinopatia on salakavalasti etenevä uhka näkökyvylle

Retinopatia on verkkokalvon sairaus, joka voi kehittyä pitkään ilman oireita ja johtaa hoitamattomana näön heikkenemiseen. Erityisesti pitkäaikainen diabetes altistaa retinopatialle, ja siksi sen varhainen toteaminen on tärkeää.

Retinopatia kehittyy hitaasti ja ilman kipua. Siksi se on erityisen salakalava.
Adobe
Retinopatia kehittyy hitaasti ja ilman kipua. Siksi se on erityisen salakalava.

Retinopatia on verkkokalvon eli retinan sairaus, joka voi pitkään edetä huomaamatta ja johtaa hoitamattomana pysyvään näön heikkenemiseen. Sen yleisin muoto on diabeettinen retinopatia, joka liittyy pitkäaikaiseen diabetekseen.

Myös kohonnut verenpaine voi vaurioittaa verkkokalvoa, samoin tietyt harvinaisemmat sairaudet.

Varhainen toteaminen on retinopatiassa ratkaisevaa, sillä se voi kehittyä pitkälle ennen kuin ihminen itse huomaa muutoksia näössään.

Miten diabeettinen retinopatia kehittyy?

Diabeettisessa retinopatiassa silmän pienet verisuonet vaurioituvat kohonneen verensokerin seurauksena. Alkuvaiheessa verisuonten seinämät ohenevat ja voivat alkaa vuotaa verta tai kudosnestettä verkkokalvolle.

Jos tila etenee, silmä alkaa kasvattaa uusia, hauraita verisuonia, jotka voivat vuotaa tai aiheuttaa arpikudoksen muodostumista. Tämä voi johtaa vakaviin näköhäiriöihin tai jopa verkkokalvon irtaumaan.

Retinopatia kehittyy hitaasti ja ilman kipua. Alkuvaiheessa näkö voi olla täysin normaali, vaikka muutoksia verkkokalvossa olisi jo havaittavissa silmälääkärin tutkimuksessa. Juuri tämän vuoksi säännölliset silmien tutkimukset ovat erityisen tärkeitä etenkin diabeetikoille, joilla riski retinopatiaan kasvaa vuosien myötä.

Mikä muu voi aiheuttaa retinopatiaa?

Vaikka diabetes on yleisin retinopatian aiheuttaja, myös muut sairaudet ja tekijät voivat vaurioittaa verkkokalvon verisuonia.

Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa hypertensiivistä retinopatiaa, jossa verkkokalvon suonet ahtautuvat, kovettuvat tai alkavat vuotaa.

Harvinaisempia syitä ovat esimerkiksi sickle cell -tauti, veren hyytymishäiriöt, sädehoito pään alueelle tai keskosuuteen liittyvä retinopatia.

Joissain tapauksissa taustalla voi olla myös silmän sisäinen tulehdus tai verisuonitulehdus.

Myös pitkäaikainen tupakointi ja huonossa tasapainossa olevat veren rasva-arvot voivat lisätä retinopatian riskiä.

Milloin pitäisi huolestua?

Retinopatian varhaisvaiheessa oireita ei yleensä ole. Näkökyky voi säilyä hyvänä pitkään, vaikka verkkokalvolla olisi jo muutoksia. Kun oireita ilmenee, ne voivat olla esimerkiksi näön hämärtymistä, kuvien vääristymistä tai tummia läikkiä näkökentässä.

Näkö voi myös heikentyä äkillisesti, jos verkkokalvolla tapahtuu verenvuoto tai irtauma.

Jos tunnet näössäsi muutoksia tai sinulla on pitkäaikainen diabetes, on tärkeää hakeutua silmälääkärin tarkastukseen.

Diabeetikon tulisi käydä silmien kuvauksessa vähintään kahden vuoden välein – tarvittaessa tiheämmin, jos verkkokalvossa on jo todettu muutoksia.

Voiko retinopatiaa ehkäistä?

Retinopatian kehittymistä voi usein hidastaa tai jopa estää, jos perussairaus, kuten diabetes tai verenpainetauti, hoidetaan hyvin. Verensokerin, verenpaineen ja veren rasva-arvojen pitäminen tavoitetasolla suojaa silmän verisuonia. Myös tupakoinnin lopettaminen ja terveelliset elintavat tukevat silmien terveyttä.

Vaikka retinopatiaa ei aina voida kokonaan ehkäistä, sen etenemistä voidaan merkittävästi jarruttaa, jos se havaitaan ajoissa. Tässä silmien säännöllinen seuranta on avainasemassa.

Miten retinopatiaa hoidetaan?

Jos retinopatia etenee ja uhkaa näköä, voidaan käyttää useita hoitomenetelmiä. Yleisin hoito on verkkokalvon laserhoito, jolla pyritään pysäyttämään vuotavia verisuonia ja estämään uusien muodostumista.

Uudemmissa hoidoissa voidaan käyttää silmään pistettäviä lääkkeitä, jotka hillitsevät verisuonten kasvua ja turvotusta. Tarvittaessa voidaan turvautua myös leikkaukseen, erityisesti jos verkkokalvolla on tapahtunut verenvuoto tai irtauma.

Hoito ei aina palauta jo menetettyä näkökykyä, mutta se voi estää sairauden etenemistä ja suojata jäljellä olevaa näköä. Tämän vuoksi varhainen toteaminen ja hoitoon hakeutuminen ovat erityisen tärkeitä.