Reuman tehokas lääkehoito on kansantaloudellisesti kannattavaa

Reuman tehokas lääkehoito on kansantaloudellisesti kannattavaa Kuva 1 / 1

Tulehdukselliset reumataudit ovat ilman tehokasta lääkehoitoa eteneviä ja vammauttavia. Suomessa sairastuu joka vuosi yli 3 000 aikuista krooniseen reumaattiseen niveltulehdukseen (1), eniten nivelreumaan ja spondylartropatioihin (selkärankareuma ja nivelpsoriaasi). Nivelreumapotilaista kaksi kolmasosaa ja spondylartropatioita sairastavista lähes kaikki ovat sairastuessaan alle 65-vuotiaita ja useimmat työelämässä (1).

Hoito maksaa, mutta työsuorituksen heikkeneminen ja menetetyt työpäivät muodostavat valtaosan reumaattisten niveltulehdusten taakasta yhteiskunnalle. Hoitokustannusten ja tuotannonmenetysten välillä on vastavuoroisuutta: panostamalla hoitoihin voidaan epäsuoria kustannuksia vähentää. Tästä on eniten tietoa nivelreumassa.

Nivelreumapotilaan työkyvyn kohtalo ratkeaa ensimmäisten kuukausien aikana. Reko-tutkimuksessa yksikään potilas, joka oli puolen vuoden hoidon jälkeen remissiossa, ei päätynyt työkyvyttömäksi viiden vuoden aikana (2). Sitä vastoin kaksi kolmasosaa niistä, joilla hoito ei tehonnut, joutui samassa ajassa eläkkeelle reuman vuoksi. Vuoden työpanoksen keskimääräinen arvo oli nykyrahassa noin 44 000 euroa (3). Tämä voidaan siis säästää tai menettää. Hyvä hoitotulos vähentää myös vastaanottokäyntien, sairaalajaksojen ja leikkauksien tarvetta sääs­täen näinkin kustannuksia (4). Bonuksena tulee vielä elämänlaadun palautuminen.

Remissio (taudin oireiden lieveneminen) on siis taloudellisestikin ajatellen erittäin arvokas. Nivelreuman Käypä hoito -suosituksen mukaan remissioon pyritään aloittamalla kolmen antireumaatin (metotreksaatin, sulfasalatsiinin ja hydroksiklorokiinin) sekä pieniannoksisen glukokortikoidin yhdistelmä 
(Reko-kombinaatio) ja pistämällä tulehtuneisiin niveliin kortisonia. Tällä hinnaltaan edullisella hoidolla on mahdollista saavuttaa remissio yli puolelle sairastuneista (5).

Jos vastetta ei saada, uhkana ovat suuret seurannaiskustannukset. Taudin eteneminen voidaan kuitenkin usein kääntää biologisella reumalääkkeellä, ja hoidon kiistämättömästä kalleudesta huolimatta kokonaiskuluissa voidaan saavuttaa säästöjä. Täysi toimintakyky voidaan palauttaa vain, kun biologinen lääkitys aloitetaan, ennen kuin nivelvaurioita on ehtinyt kehittyä. Hoitovastetta pitääkin järjestelmällisesti seurata ja tehoton lääke vaihtaa ajoissa toiseen.

Nivelreuman tehostuneen hoidon tulokset näkyvät. Reko-yhdistelmä aloituslääkityksenä yleistyi vuosina 2000–2007 (6). Vuosituhannen vaihteen jälkeen sairastuneiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt, ja biologiset lääkkeet ovat itsenäinen työkykyyn yhdistyvä tekijä (7). Sairaalahoitojen ja leikkausten tarve on pienentynyt, ja jopa kokonainen reumasairaala on suljettu. Toisaalta lääkebudjetit ovat lihoneet, vaikka Suomessa biologisten lääkkeiden käyttö on vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa, ehkäpä tehokkaamman aloituslääkityksen ansiosta.

Reumasairauksien hoitokustannukset laskevat lähivuosina biosimilaarien korvatessa biologisia alkuperäisvalmisteita. Kustannusvaikuttavuus ei kuitenkaan synny pelkästään lääkemääräyksistä. Hoidon tehokasta toteutumista voidaan parantaa panostamalla potilaiden ohjaukseen ja seurantamenetelmiin. Ratkaisevaa potilaiden optimaaliseen toimintakykyyn ja hoidon kansantaloudelliseen kannattavuuteen pyrit­täessä on viime kädessä hoitavan lääkärin ammatillinen osaaminen, aktiivisuus ja vuorovaikutustaidot – siis laadukas lääkärintyö (8).

Kirjoittaja:
Kari Puolakka
LT, dosentti, sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri
Etelä-Karjalan keskussairaala

Kirjallisuutta

1. Puolakka K, Kautiainen H, Pohjolainen T, Virta L. Rheumatoid arthritis remains a threat to work productivity. A nationwide incidence study from Finland. Scand J Rheumatol 2010;39:436–8.
2. Puolakka K, Kautiainen H, Möttönen T ym. Early suppression of disease activity is essential for maintenance of work capacity in patients with recent-onset rheumatoid arthritis. Arthritis Rheum 2005;52:36–41.
3. Puolakka K, Kautiainen H, Pekurinen M ym. Monetary value of lost productivity over a 5-year follow up in early rheumatoid arthritis estimated on the basis of official register data on patients’ sickness absence and gross income. Ann Rheum Dis 2006; 65:899–904.
4. Puolakka K, Blåfield H, Kauppi M ym. Cost-effectiveness modelling of sequential biologic strategies for the treatment of moderate to severe rheumatoid arthritis in Finland. Open Rheumatol 
J 2012;6:38–43.
5. Leirisalo-Repo M, Kautiainen H, Laasonen L ym. Infliximab for 6 months added on combination therapy in early rheumatoid arthritis: 2-year results from an investigator-initiated, randomised, double-blind, placebo-controlled study (the NEO-RACo Study). Ann Rheum Dis 2013;72:851–7.
6. Rantalaiho V, Kautiainen H, Virta L ym. Trends in treatment strategies and the usage of different disease-modifying anti-rheumatic drugs in early rheumatoid arthritis in Finland. Results from a nationwide register in 2000-2007. Scand J Rheum 2011;40:16–21.
7. Rantalaiho V, Kautiainen H, Järvenpää S ym. Decline in work disability caused by early rheumatoid arthritis: Results from a nationwide Finnish register, 2000-8. Ann Rheum Dis 2013;72:672–7.
8. Rantalaiho V, Kautiainen H, Korpela M ym; for the FIN-RACo Study Group. Physicians’ adherence to tight control treatment strategy and combination DMARD therapy are additively important for reaching remission and maintaining working ability in early rheumatoid arthritis: a subanalysis of the FIN-RACo trial. Ann Rheum Dis 2014;73:788–90.

Lääkärilehden tieteellinen pääkirjoitus numerosta 21/16.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi