Ryhmäkoot huolestuttavat opiskelijoita

Yhteishenki saa kiitosta ja kasvavat ryhmäkoot moitteita, kun viiden lääkiksen opiskelijat arvioivat omia yliopistojaan.

Ryhmäkoot huolestuttavat opiskelijoita Kuva 1 / 1

Lääketieteen opetusta kehitetään parhaillaan kaikissa yliopistoissa. Taustalla on Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) raportti, joka julkaistiin kesäkuussa. KARVI listasi joka tiedekunnasta hyviä käytäntöjä ja kehittämiskohteita.

Lääkärilehti kysyi kaikista lääketieteellisistä tiedekunnista opiskelijoiden mielipiteitä oman opinahjon hyvistä ja huonoista puolista.

Huoli ryhmäkokojen kasvusta toistuu monessa tiedekunnassa. Käytännönläheisyys ja hyvä yhteishenki miellyttivät. Kaiken kaikkiaan opiskelijat ovat selvästi ylpeitä omasta opinahjostaan.

Itä-Suomen yliopistossa opiskellaan käytännönläheisesti

Viidennen vuoden lääketieteen opiskelijan Hanna-Mari Tertsusen mielestä Itä-Suomen yliopiston vahvuuksia on erityisesti se, että potilaskontakteja tulee jo opintojen aikaisessa vaiheessa. Hän on tyytyväinen siihen, että opetus on käytännönläheistä ja kliiniseen työhön pääsee varhain kiinni.

Tertsunen kertoo, että Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on yhteisöllinen, ei-kilpailullinen henki ja opiskelijat kokevat opiskeluilmapiirin hyväksi.

Tertsunen kiittelee, että tiedekunnassa on asiantuntevia, lääkärin uran eri vaiheissa olevia opettajia, jotka tuovat monipuolisia näkökulmia opetukseen.

Kehittämiskohteitakin löytyy. Tertsunen mainitsee, että ryhmäkokojen suurentuessa käytännön taitoja ei pysty opiskelemaan yhtä tehokkaasti kuin pienemmissä ryhmissä.

Opiskelijat toivovat myös, että opintojen arviointia saataisiin modernisoitua. Nyt kurssi käydään, ja sen loputtua on tentti. Opiskelijat haluaisivat, että harjoitteluistakin saisi palautetta.

Opiskelijat ovat myös toivoneet, että lääkärin peruskoulutuksen aikana olisi mahdollisuus tutustua muidenkin terveydenhuollon ammattiryhmien työhön.

Myös eettiset ja lainsäädännölliset asiat, jotka eivät varsinaisesti kuulu vain yhdelle erikoisalalle, pitäisi saada nykyistä paremmin integroitua perusopetukseen. Kehittämiskohteita ovat myös pakolliset harjoittelut, joissa ei ole nyt yhtenäisiä tavoitteita tai vaatimuksia.

Helsinkiläinen kiittää hajautus­opetusta ja moittii koulumaisuutta

Neljättä vuottaan Helsingissä lääketiedettä opiskeleva Ivar Lönnberg kertoo, että sähköisiin alustoihin on tiedekunnassa panostettu.

– Tentitkin yritetään saada sähköisiksi parissa vuodessa. Se on mukava uudistus.

Lönnberg pohtii, että on hienoa, kun monet opettajat ovat alansa huippututkijoita. Toisaalta siitä seuraa, että opetus keskittyy helposti erikoissairaanhoitoon ja yleismedisiina jää vähemmälle.

Opetuksessa miellyttää myös hajautus eli se, että kurssin päätteeksi mennään viikoksi sairaalaan seuraamaan kurssin aihetta käytännössä.

Lönnberg kaipaisi enemmän panostusta pedagogiseen tutkimukseen. Opettajille ei myöskään anneta riittävästi pedagogista koulutusta. Tämän asian parantamiseksi tosin tehdään jo töitä.

Opetus on varsin koulumaista, ja joukkoluentoja on paljon. Vaikka asiasta on tiedekunnassa sovittu, korvaavia tehtäviä on vaikea saada, jos on joutunut olemaan poissa.

– Kun opiskelijoiden osaamista testataan, pitäisi painottaa yleislääkärin tarvitsemia taitoja.

Tampereella pienryhmätyöskentely ilahduttaa

Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran opintoasiainvastaava Elisa Jääskeläisen mielestä oman lääkiksen parhaita puolia on ongelmalähtöistä pienryhmätyöskentelyä painottava opetus­tapa PBL (problem based learning).

Prekliinisen vaiheen opiskelijat kokoontuvat 3,5 vuoden ajan kaksi kertaa viikossa noin kymmenen hengen ryhmissä pohtimaan kuvitteellisia potilastapauksia. Opiskelijat kokoavat tietoa tapaamisten välillä, ja aiheesta keskustellaan 1,5 tuntia. Hiljattain Jääskeläisen ryhmässä oli aiheena esimerkiksi rokotevastainen äiti vastaanotolla.

Kolmannen vuoden opiskelija Jääskeläinen on myös tyytyväinen tiedekunnan moniammatilliseen opetukseen niin kliinisten kädentaitojen osalta kampuksen taitokeskuksessa kuin PBL-istunnoissakin. Yhteiset opinnot hoitoalan opiskelijoiden kanssa tuovat uudenlaisia näkökulmia. Hänen mielestään yhteistyötä voisi tehdä enemmänkin esimerkiksi bioteknologian ja johtamisen aiheisiin liittyen.

Jääskeläistä huolettavat kasvaneet kurssikoot. Pelkona on, että pienryhmäkoot kasvavat ja klinikkapuolella harjoitusta saa vähemmän.

Kaiken kaikkiaan Jääskeläinen kiittää tiedekuntaa kehitysmyönteisyydestä. Jokaisen opintojakson jälkeen kerätään palaute, jonka avulla opetusta kehitetään seuraavaksi vuodeksi.

Oulusta valmistuu itsenäisiä lääkäreitä

– Oulun lääkiksen vahvuus on hyvä yhteishenki, kertoo kuudennen vuoden opiskelija ja killan isäntä Okke Nikkinen.

Se vallitsee paitsi opiskelijoiden kesken myös opiskelijoiden ja opettajien välillä. Keskusteluyhteys tiedekuntaan toimii, eikä hierarkiaa ole.

Opiskelijat eivät Nikkisen mukaan juuri kilpaile keskenään.

– Kannustavaa kilpailua voi olla, muttei pahantahtoista. Kenellekään ei jää siitä paha mieli.

Hyvä ilmapiiri luo pohjan kollegiaalisuudelle työelämässä.

– Opiskelukaverilta on helppo kysyä apua ja kertoa, että olen aivan pihalla.

Nikkinen kiittelee myös sitä, että kliiniset oppiaineet alkavat Oulussa heti kolmannella vuosikurssilla ja medisiinareita kannustetaan harjoitteluihin.

– Meidät koulutetaan toimimaan itsenäisesti alusta alkaen. Tavoitteena on, että pystymme ja uskallamme toimia ­itsenäisesti terveyskeskuksissa, sillä Pohjois-Suomessa on pitkät etäisyydet kuntien välillä.

Keskeisiksi epäkohdiksi tiedekunnassa Nikkinen nimeää tilaongelmat ja isot ryhmäkoot.

– Joillakin kursseilla ryhmäopetuksessa on liikaa jengiä paikalla yhtä opettajaa kohden. Opetuksesta ei saa tällöin kaikkea hyötyä irti.

Moni haluaisi myös harjoitella nykyistä enemmän kädentaitoja opiskeluaikana.

Turussa ryhmäkoot alati kasvava ongelma

Turun Lääketieteenkandidaattiseuran edunvalvontaministeri Aleksi Saarelan mielestä Turun lääkiksen opetus on vahvoissa kantimissa. Opetuksessa panostetaan laadukkaisiin ja määrällisesti riittäviin potilaskontakteihin, interaktiivisiin metodeihin ja toimivaan palautteenantoon.

– Sitä kautta opetus on kehittyvää, Saarela jatkaa.

Kehitettävää löytyy vanhentuneissa metodeissa.

– Massaluennot ovat hyvin opettaja- ja esitystapariippuvaisia, esimerkiksi ryhmätöissä livautetaan helposti vastuu opiskelijoille opettajilta. Ryhmäkoot ovat alati kasvava ongelma, johon tulisi puuttua, hän summaa.

Saarelan mukaan tiedekunnan tutkintosuunnittelutoimikunta on aloittanut työn Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportin pohjalta. Raportin mainitsemia kehityskohtia käydään läpi tiheällä kammalla paraikaa.

– Toisin esiin etenkin hajautetun opetuksen toimivuuden sekä aktiivisen yhteistyön tiedekunnan, opetushenkilökunnan, sairaanhoitopiirin sekä opiskelijoiden välillä.

Saarela nostaa esille vielä kaksi kehityskohdetta. Hän varmistaisi, että opetushenkilökuntaa olisi asianmukainen määrä ja opiskelijoiden hyvinvointi huomioitaisiin keskusteluissa.

– Opetuksen laatu ja sen kehitys ovat vakiintuneita puheenaiheita porukassa kuin porukassa.

Kirjoittajat:
Tuomas Keränen, Minna Pihlava, Ulla Toikkanen, Hertta Vierula ja Heli Väyrynen

Kuvat: Pentti Vänskä

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 42/2018.

Oletko jo lukenut nämä?