Miehet ja naiset eivät ole tasavertaisia vanhetessaan. Miehet kuolevat edelleen keskimäärin viisi vuotta aiemmin, pitempään elävät naiset kärsivät enemmän toiminnanvajeista ja muistisairauksista. Aiempi tutkimus on pohtinut toiminnanvajeiden erojen johtuvan sairastavuuden ja kehon koostumuksen erosta. Sukupuolten tasa-arvon vaikutusta on pohdittu harvemmin; useimmissa yhteiskunnissa naisilla on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. Tämän tutkimuksen mukaan myös yhteiskunnan makrotason erot voivat vaikuttaa toiminnanvajeisiin.
Amerikkalaisryhmä selvitti 23 maan miesten ja naisten toiminnanvajeiden eroja ja niiden yhteyttä sukupuoliseen tasa-arvoon. Systemoituun katsaukseen tuli tutkimuksia 16 vuoden ajalta. Pohjoismaista olivat mukana Ruotsi ja Tanska.
Selittävänä tekijänä oli ns. sukupuolten epätasa-arvon indeksi, YK:n kehitysohjelman UNDP:n kehittämä mittari, joka ottaa huomioon mm. naisten lisääntymisterveyden sekä aktiivisen roolin yhteiskunnassa ja työelämässä. Analyyseissä otettiin huomioon sekoittavia tekijöitä, jotka vaikuttavat toiminnanvajeiden kehittymiseen yksilötasolla (ikä, koulutustaso, elämänaikainen ammatti) ja yhteiskuntatasolla (taloudellinen kehittyneisyys, köyhyys, julkisen terveydenhuollon kattavuus).
Sekä toiminnanvajeiden esiintyvyys että ilmaantuvuus vaihtelivat suuresti 65–69-vuotiailla maittain, naisilla enemmän (esiintyvyys 2,0–24,1 %, ilmaantuvuus 1,0–18,7 %) kuin miehillä (esiintyvyys 3,0–17,0 %, ilmaantuvuus 0,8–9,9 %). Kiinalaisilla 65–69-vuotiailla naisilla toiminnanvajeiden esiintyvyys oli 8–9 % suurempi kuin miehillä.
Toiminnanvajeiden erot kasvoivat iän myötä lähes kaikissa maissa. Kuitenkin Ruotsissa, Tanskassa ja Luxemburgissa 80–84-vuotiailla naisilla toiminnanvajeiden esiintyvyys oli 2–3 % pienempi kuin miehillä ja ilmaantuvuus 6–8 % pienempi.
Monimuuttujamallissa yksilöllisellä koulutustasolla, yhteiskunnan taloudellisella kehittyneisyydellä ja terveydenhuollolla oli yhteys toiminnanvajeiden ilmaantuvuuteen, mutta myös yhteiskunnan epätasa-arvo ennakoi itsenäisesti naisten toiminnanvajeiden ilmaantuvuutta.
Tutkijat mallinsivat vielä, miten paljon yhteiskunnallisen tasa-arvon lisääntyminen voisi vähentää ikääntyneiden naisten toiminnanvajeita. Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa ei naisten toiminnanvajeissa tapahtuisi muutoksia, sen sijaan Meksikossa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa ilmaantuvuus vähenisi 0,7–1,7 %. Avun tarpeessa tämä merkitsee väestötasolla paljon.
Lee J ym. Disability incidence rates for men and women in 23 countries: evidence on health effects of gender inequality. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2021;76:328–38.
Kaisu Pitkälä
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 15/2021.
