Teettääkö alaikäisen päätöskyvyn arviointi lisätyötä?

Arviointi pitää tehdä joka käynnillä erikseen.

Huoltajat voivat jatkossa asioida alaikäisten lastensa puolesta Omakannassa aiempaa laajemmin. Tähän asti huoltajat ovat voineet nähdä vain alle 10-vuotiaan lapsen tiedot.

Muutoksen edellytyksenä on, että terveydenhuollon ammattilaiset kirjaavat potilastietojärjestelmiin, voiko alaikäisen tietoja luovuttaa huoltajille.

Muutos tulee voimaan sitä mukaa, kun uudet ominaisuudet saadaan potilastietojärjestelmien päivityksiin.

Vaihtoehtoja on neljä. Ensimmäisen mukaan alaikäinen ei ole päätöskykyinen ja tiedot luovutetaan huoltajille.

– Alle 12-vuotiailla tämä on oletus­arvona, mutta ammattilainen voi arvionsa mukaan muuttaa tämän toiseksi, kertoo ylilääkäri Marke Hietanen-Peltola THL:stä.

Toisen mukaan alaikäinen on päätöskykyinen ja sallii tietojensa luovuttamisen huoltajille. Kolmannessa alaikäinen on päätöskykyinen ja kieltää tietojensa luovuttamisen huoltajille. Neljännessä vaihtoehdossa alaikäisen päätöskyky ei ole tiedossa, eikä tietoja luovuteta huoltajille.

– Neljäs vaihtoehto tulee kysymykseen tavallisesti silloin, kun alaikäisestä on saatu tietoja, mutta häntä ei ole vielä tavattu.

12–17-vuotiaan kohdalla tulee aina ­valita jokin vaihtoehdoista.

Nuorella on oikeus salata tietonsa

– Mitään periaatteellista muutosta ei ole tapahtunut, Hietanen-Peltola painottaa.

Nuorten oikeudet ovat samat kuin ­ennenkin. Tähänkin asti heidän pää­töskykyään on pitänyt vastaanotolla arvioi­da. Tiedossa ei tosin ole, miten ­arviointi on käytännössä potilastiedoissa näkynyt.

– Usein päätöskyvyn arvioinnin tuloksen huomaa lähinnä siitä, miten on käytännössä toimittu.

Arviointi pitää tehdä joka käynnillä erikseen. Sama potilas voi olla päätös­kykyinen yhdessä asiassa, muttei toisessa. Tai haluta jonkin asian näkyvän huoltajille ja toisen ei.

Hietanen-Peltola arvioi, etteivät päätöskyvyn arviointi ja sen merkitseminen potilastietoihin vaadi suurta lisätyötä. Kyseessä pitäisi olla yksi klikkaus tietoja tallentaessa ja vielä sama valinta reseptiä laadittaessa. Tosin potilastietojärjestelmätoimittajat suunnittelevat itse ­käytännön ratkaisut. Lisätyötä voi tulla siitä, että nuorelle pitää kertoa ja perustella aiempaa selkeämmin mitä kirjataan ja kuka sen voi nähdä.

– Nuoret ovat olleet huolissaan, että tästä lähtien huoltajat näkevät kaiken. On tärkeää valistaa heitä siitä, että heillä on oikeus salata tietojaan.

Usein nuoret haluavat, että huoltajat voivat nähdä heidän tietonsa.

Jos arvioi, että alaikäinen on kykenevä itse päättämään hoidostaan, myös ­arvion perusteet on kirjattava potilasasiakirjoihin. Näin STM on linjannut jo vuonna 2012.

– Tässäkään ei varsinaisesti ole mitään oleellista eroa aiempaan. Muutosten myötä nämä asiat vain tulevat enemmän näkyviin kuin ennen.

Hertta Vierula

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 8/2020