Tekoälyn monet mahdollisuudet

Datan keräystapojen lisääntyminen voi vaikuttaa myös lääkärin ja potilaan suhteeseen.

Tekoälyn monet mahdollisuudet Kuva 1 / 1 Kuva: Adobe/AOP

Tekoälyä hyödyntävät sovellukset ja ohjelmistot lisääntyvät koko ajan, myös ter­veysalalla. Tekoälyä hyödynnetään etenkin datan keräämisessä, valtavan datamassan läpikäymisessä ja analysoimisessa sekä tietojen yhdistelemisessä.

Datan keräystapojen lisääntyminen voi vaikuttaa myös lääkärin ja potilaan suhteeseen. Tuleeko data kohtaamisen tilalle, ja käsitelläänkö potilasta ihmisenä vai datakimppuna? Johtavatko erilaiset menetelmät siihen, että ihminen mieltää itsensä vain joukoksi tuoreimpia laboratoriotuloksia?

Nämä ovat kysymyksiä, joita sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mielestä olisi hyvä pohtia. Hän on valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan Etenen puheenjohtaja ja tutkinut muun muassa tekoälyn etiikkaa.

– Perinteinen potilas-lääkärisuhde on todella tärkeä. Sillä on tutkimustenkin mukaan merkittävä vaikutus hoitotuloksiin.

Digitaalisia järjestelmiä on moitittu siitä, että lääkärit seurustelevat tieto­koneiden kanssa sen sijaan, että potilaalle tulisi tunne kuulluksi tulemisesta. Toisaalta järjestelmät voivat olla niin hankalia, että lääkärin aika tuhraantuu niiden käyttämiseen eikä mikään toimi. Tällöin ne eivät palvele ihmisiä, vaan ihmisten pitää palvella niitä.

Myös ihmiskontaktien määrä on ­vähentynyt, kun koneet hoitavat monia palveluita ja tekevät oirearvioita.

– Elämme digihuumaa. Helposti ajatellaan, että kaikki, mikä on digiä, on parempaa. Eivät ne kaikki aina välttämättä ole parannuksia.

Lääkärin pitää kiihtyvästi olla opet­telemassa uusia asioita, ei vain fysio­logiasta ja taudeista, vaan myös erilaisista tietojärjestelmistä, jotka keräävät dataa useista eri lähteistä.

– Käsityksemme datasta muuttuu. On vaikea vielä sanoa, mitä kaikkea se sitten tarkoittaa.

Pelottaviakin mahdollisuuksia

Tekoälyn kehitys saattaa muuttaa vielä ennustamattomilla tavoilla paitsi lääkärin työtä myös koko ihmiskuvaamme.

– Kaikkien pitäisi kiinnostua enemmän tekoälystä ja keskustella siitä, mitä datan kerääminen tarkoittaa. Emme voi tietää, mitä kaikkia seurauksia näiden järjestelmien käytöstä on, sanoo Hallamaa.

Hallamaa vertaa tekoälyn kehitystä autoistumiseen. Kun keksittiin polttomoottorilla käyvä ajoneuvo, ei osattu vielä päätellä, miten koko maailma muuttuu autoistumisen myötä.

– Ihmiset käyttävät sovelluksia aina johonkin muuhunkin kuin ne on suunniteltu. Viattomalta vaikuttavalla sovelluksia voi olla ihmisten elämässä seurauksia, joita ei osata huo­mioon.

Kun sovellus esimerkiksi mittaa unenlaatua ja palautumiseen käytettyä aikaa, palautumisestakin voi tulla suorittamista.

– Jatkuva mittaaminen voi myös ohjata ajattelemaan, että olisi jokin optimaalinen elämä. Mutta eihän elämä koko ajan ole mitenkään optimaalista.

Tekoälyyn liittyy paljon hienoja mahdollisuuksia ja hyvää, mutta Hallamaa muistuttaa, että on myös niitä vähän ­pelottavia mahdollisuuksia.

Esimerkkinä hän mainitsee terveyssensorit, joiden avulla mitattaisiin ihmisen fysiologisia tietoja. Tiedot menisivät keskusyksikköön, josta annettaisiin suosituksia.

– Missä vaiheessa se muuttuu kontrolliksi, ohjaamiseksi ja pakottamiseksi? Tai istutettaisiinko sensoreita pakolla, jotta ihmisten elintapoja voitaisiin optimoida?

Kuulostaa dystooppiselta, eikä Hallamaa väitäkään, että terveysteknologia olisi muuttumassa tähän suuntaan.

– Pitää kuitenkin olla tietoinen myös vahingollisista tavoista, mihin sitä voidaan käyttää.

Tiiamari Pennanen

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 46/2021.

Oletko jo lukenut nämä?