Miehen testosteronivajaus on kiistelty aihe sekä diagnostisten kriteerien että seulottavien, hoitoa tarvitsevien, hoidon aiheuttamien haittojen ja hoidonaikaisen seurannan osalta. Amerikkalaistutkijat kokosivat vertailuun seitsemän suuren kansainvälisen erikoislääkäriyhdistyksen asiaa koskevat hoitosuositukset.
Yhdistysten mukaan testosteronivajaus on kliininen oireyhtymä, jonka diagnoosi edellyttää matalan testosteronitason lisäksi tilan merkkejä tai oireita. Testosteronivajauksen kynnysarvo suosituksissa vaihtelee tai sitä ei ilmoiteta, mutta se sijoittuu välille 10,4–12,1 nmol/l. Ennen hoidon aloittamista pitää lisäksi olla tiedossa potilaan PSA ja hematokriitti (punasolujen suhteellinen osuus veren koko tilavuudesta) ja arvio hoidon riski-hyötysuhteesta. Matalaa testosteronitasoa pidetään sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä. Toisaalta testosteronihoito haittaa siittiötuotantoa.
Hoito edellyttää huolellista seurantaa. Sen suhteen ohjeistukset eivät poikkea oleellisesti toisistaan. Testosteroni, hematokriitti ja PSA on tarpeen tutkia 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta ja kerran vuodessa sen jälkeen. Useat yhdistykset suosittelevat eturauhasen tunnustelua samassa yhteydessä. Sydän- ja verisuonitauteja sairastavien testosteronihoitoon yhdistykset ottavat kantaa rajoitetusti: konsensus on olla antamatta testosteronia 3–6 kuukauden aikana sydän- tai aivoinfarktin jälkeen.
Toinen harmaa alue on eturauhassyöpä, vaikka yksimielisyys vallitsee siitä, että testosteronihoito ei sitä aiheuta. Amerikan urologiyhdistys toteaa, että minkään tutkimuksen mukaan testosteronihoito ei nosta PSA-arvoa merkittävästi lumehoitoon verrattuna. Kuitenkin matalimpien testosteronitasojen potilaiden PSA nousee todennäköisesti enemmän kuin muiden, koska PSA:n muodostus edellyttää riittävää testosteronipitoisuutta. Euroopan urologiyhdistyksen mukaan PSA:n tasanne saavutetaan vuoden testosteronihoidon jälkeen.
Lähde: Salter CA ja Mulhall JP. Guideline of guidelines: testosterone therapy for testosterone deficiency. BJU International, verkossa ensin 17.8.2019. doi: 10.1111/bju.14899
Ossi Lindell
Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/2019
