AvoHILMOON kuuluvien SPAT-toimenpidekoodien kirjaaminen, ns. spattaus, turhauttaa terveyskeskuslääkäreitä, vahvistaa Lempäälän Kuljun sosiaali- ja terveysasemalla työskentelevä varaluottamusmies, yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Vesamäki.
Hän laskeskelee, että tilastointi vie helposti minuutista kahteen potilasta kohden.
– Päivässä siitä kertyy 15 minuuttia eli yksi käyttämätön potilasaika. Aikaa kuluu myös muulta henkilökunnalta ajanvarauksesta lähtien.
THL:n vuodesta 2011 käytössä ollut järjestelmä kerää julkisen avoterveydenhuollon potilastietojärjestelmistä tilastointitietoa päivittäin muun muassa hoitoonpääsyn seurantaa, tutkimusta ja tilastointia varten.
Päällimmäiseksi ongelmaksi terveyskeskuslääkärin työssä koetaan aikaavievyys. Yli 300 SPAT-koodin joukosta on työlästä etsiä sopivinta.
– Vastaanotolla hoidetaan usein yhtä aikaa montaa asiaa, kuten masennusta, verenpainetta, jalkakipua ja diabetesta. Se ei taivu helposti tilastoksi, vaan käytännössä käytetään vain paria koodia, mistä syntyy tilastoharha, yleislääketieteen erikoislääkäri Suvi Vainiomäki Turusta kertoo.
Hän arvioi, että koodit taipuvat yleislääkärin vastaanottotyötä helpommin neuvolatyöhön.
Mikä merkitys tilastoilla?
Terveyskeskuslääkärit kyseenalaistavat koottavan tilastotiedon merkityksen.
– Moni kollega on varmasti huomannut pärjäävänsä muutamalla koodilla, mutta mikä on näin saadun tilastointitiedon arvo? Yleisin koodi lienee ”ei toimenpidettä”, Vesamäki nostaa esille.
– Kaksi eri käyttäjää saattaa tilastoida saman asian eri tavalla. Tähän ei ole tullut kunnollista ohjeistusta, Turun hyvinvointitoimialan eArkisto-projektipäällikkönä työskentelevä Vainiomäki lisää.
Myös Vesamäki kritisoi koodien monitulkintaisuutta. Diabeetikon tarkastusta voi kirjata esimerkiksi vuosikontrolliksi tai kardiorespiratoriseksi statukseksi.
– Terveyskeskustyöhön tulee uusia velvoitteita ja vastuita jatkuvasti. Ei ihme, että nuoret kollegat eivät välttämättä koe työtä mielekkääksi, hän pohtii.
”Aikarosvo vastaanotolla”
Ylilääkäri Minna Kaarisalo Turusta kuvaa AvoHILMOA aikarosvoksi. Uutta tietoa toiminnan kehittämiseen se ei juuri tarjoa.
– Monet asiat, kuten diagnoosit, volyymitaudit ja toimenpiteiden, laboratoriotutkimusten tai puhelinkontaktien määrät ovat olleet aiemminkin tiedossa. Toiminnan kehittämiseen saadaan luotettavampaa tietoa esimerkiksi alueellisista terveyskyselyistä, hän kertoo.
Kaarisalo muistuttaa, että terveyskeskuksissa on paljon sijaisia ja YEK-vaiheen lääkäreitä, joiden perusteellinen koulutus SPAT-koodien käyttöön veisi ajan olennaisimmalta, potilaan hoidolta.
– Tarvitsisimme vain tiettyjä karvalakkikoodeja, kuten tietoa siitä, paljonko lääkärin aikaa kuluu esimerkiksi toimistotyöhön ja puhelinaikoihin, todistusasioihin, laajoihin yleistutkimuksiin, terapeuttiseen keskusteluun tai hallinnolliseen työhön.
Vainiomäki ehdottaa ratkaisuksi koodiviidakon reilua karsimista. Vesamäen mukaan otostyyppinen tiedonkeruu voisi antaa kattavamman kuvan jatkuvaan tilastointiin verrattuna.
– Potilastietojärjestelmän integrointi auttaisi, jos se pystyisi poimimaan koodit suoraan käyntitekstistä.
Koodisto yksinkertaistuu vuonna 2015
Terveyskeskuslääkärien kritiikki on kantautunut myös THL:ään, kertoo ylilääkäri Marjut Frantsi-Lankia.
– SPAT-luokitukseen liittyviä ongelmia pyritään korjaamaan, mutta valitettavasti muutokset eivät tapahdu hetkessä. Koodistoa on tarkoitus selkiyttää ja saada nopeampikäyttöiseksi 2015 alkaen.
Frantsi-Lankia myöntää, että kerätyt tiedot ovat vielä vajavaisia. AvoHILMON muussa kuin SPAT-luokituksiin liittyvässä tiedonkeruussa kattavuus on kuitenkin jo noussut yli 80 prosenttiin.
– SPAT-koodeista ei ole vielä saatavissa kansallisesti kovin luotettavaa tietoa. Diagnoosien ja käyntisyiden kirjaaminen on erittäin tärkeää ja se antaa objektiivista kuvaa väestön terveydestä ja terveydenhuollon toiminnasta.
Tavoitteena on, että AvoHILMO palvelisi myös rivilääkäreitä antamalla tietoa omasta potilasmateriaalista ja ajankäytöstä työn kehittämistä varten.
– SPAT-koodien käyttö ja tilastointi eivät tue vain viranomaisten työtä, vaan tarkoituksena on antaa arvokasta tietoa eri tahoille, myös paikalliselle tasolle. Perusterveydenhuollosta ei ole aiemmin ollut saatavilla monipuolista ja kattavaa tietoa, Frantsi-Lankia muistuttaa.
Pikaraporttien lisäksi tänä vuonna on tarkoitus tuottaa laajempia raportteja järjestelmän tarjoamista tiedoista. Hoitoonpääsyn raportoinnin tavoitteena on luopua puolivuosittaisista kirjallisista kyselyistä jo ensi vuoden aikana.
– Palautteen mukaan AvoHILMO on jo mullistanut THL:n infektiotautien ja rokotusten seurantaa, Frantsi-Lankia mainitsee.
Yhteisenä tavoitteena on, että kertakirjaaminen riittäisi ja tiedot siirtyisivät suoraan potilaskertomuksesta tilastointiin.
– Valitettavasti kaikki nykyiset potilastietojärjestelmät eivät toimi näin. Järjestelmätoimittajiin olisi hyvä saada painetta myös terveyskeskuksista käsin, hän antaa vinkiksi.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 21/13
