Tiukat pandemiarajoitukset heikensivät monien iäkkäiden suomalaisten hyvinvointia

Muutokset yli 80-vuotiaiden sosiaalisissa suhteissa pandemian aikana ovat olleet hyvin moninaisia.

Tiukat pandemiarajoitukset heikensivät monien iäkkäiden suomalaisten hyvinvointia Kuva 1 / 1 Kuva: ADOBE/AOP

Tutkimusryhmä havaitsi yli 80-vuotiaiden sosiaalisissa verkostoissa viisi erilaista muutostyyppiä.

Suomalaistutkijat selvittivät, miten pandemiarajoitukset ovat vaikuttaneet yli 80–vuotiaiden sosiaalisiin verkostoihin. Tutkimusryhmä havaitsi viisi erilaista muutostyyppiä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat välttivät fyysisiä kontakteja tarkasti, mikä johti huomattavaan sosiaalisen verkoston pienenemiseen. Tähän ryhmään kuuluvien terveys oli heikentynyt, ja he kokivat voimakasta pelkoa virusta kohtaan. Heillä ei ollut halua eikä mahdollisuuksia siirtyä tietokoneen välityksellä tapahtuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tähän ryhmään kuuluneille rajoitukset aiheuttivat yksinäisyyttä ja tuen vähenemistä.

Toiseen ryhmään kuuluvien sosiaalinen aktiivisuus säilyi, koska heillä oli valmiuksia muokata tapojaan olla sosiaalisesti aktiivinen. He ottivat käyttöön puhelin-, video- ja WhatsApp -kontaktit ja osallistuivat verkon välityksellä harrasteryhmiin. Myös tiiviit naapuruussuhteet tukivat sosiaalista aktiivisuutta.

Kolmanteen ryhmään kuuluvien sosiaalinen verkosto laajentui pandemian aikana. Etäyhteydet mahdollistivat aikaisempaa aktiivisemman yhteydenpidon perheenjäsenten kanssa. Moni koki, että suhde puolisoon lähentyi.

Neljännessä ryhmässä sosiaalisten suhteiden muutosta määritti yksittäinen myönteinen tai kielteinen tapahtuma, kuten puolison tai ystävän kuolema tai toisaalta esimerkiksi uusien lastenlastenlasten syntymät.

Viidennessä ryhmässä sosiaaliset suhteet pysyivät entisenlaisina pandemiasta huolimatta. Tähän ryhmään kuuluvat tapasivat läheisiä rajoituksista huolimatta. He kokivat sosiaalisen verkostonsa omia tarpeitaan vastaavaksi. Moni koki myös, että pandemian aika antoi luvan olla yksin ja vapautti jatkuvista aktiivisuuden vaatimuksista.

Yksilölliset toiveet on kuultava

Tutkimus osoitti, että osalle yli 80-vuotiaista uusien teknologioiden hyödyntäminen sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ei ole ongelma. Toisten sosiaalinen verkosto sen sijaan kutistuu lähes olemattomiin, mikäli ainoa vaihtoehto suhteiden ylläpitoon on tietokone.

– Tämä kahtiajako tulisi huomioida paremmin, sanoo Tampereen yliopiston tenure track -professori Jenni Kulmala Tampereen yliopiston  tiedotteen  mukaan.

Tutkijat painottavat sitä, että iäkkäät eivät ole yksi samankaltaisten ihmisten joukko.

– Sosiaalisen aktiivisuuden tarve on yksilöllinen ja nämä yksilölliset toiveet on kuultava. Me emme voi tehdä iän perusteella päätelmiä kenenkään sosiaalisen aktiivisuuden tarpeista tai tavoista, kyllä ne on selvitettävä aina yksilöllisesti, Jenni Kulmala muistuttaa.

Tutkimus on osa laajaa Cardiovascular Risk Factors, Aging and Dementia (CAIDE) -tutkimushanketta.  Tampereen, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston ja THL:n tutkijoista koostunut monitieteinen tutkimusryhmä selvitti haastattelujen avulla 81–93-vuotiaiden kotona asuvien ikääntyneiden kokemuksia sosiaalisten suhteiden muutoksista loppukesän ja syksyn 2020 aikana.

Tulokset on julkaistu Frontiers in Public Health – lehdessä (Kulmala J ym. Front Public Health 24.12.2021).

Hertta Vierula

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?