Työnjako käy kivuliaasti pohjoisen osuuskunnassa

Pieni väestöpohja ja pitkät välimatkat tekevät keskittämisasetuksen toimeenpanosta ­pohjoisessa erityisen vaikeaa.

Työnjako käy kivuliaasti pohjoisen osuuskunnassa Kuva 1 / 1

On suostuttava johonkin ki­peään menetykseen, jotta ei menettäisi kaikkea.

Tässä hengessä Pohjois-Suomessa valmistellaan OYS-erityisvastuualueen osuuskuntaa, jonka yhtenä tarkoituksena on jakaa keskittämisasetuksen seitsemännen ­pykälän mukaisia leikkauksia alueen keskussairaaloiden kesken.

Pitkien välimatkojen ja pienen väestöpohjan Pohjois-Suomessa tämä ei ole kivutonta, eikä keskittämisasetus saa kehuja.

Sairaanhoitopiirien toivotaan tekevän asiassa päätöksiä kevättalven aikana.

Tämän hetkisen skenaarion mukaan Kainuun keskussairaalassa tehtäisiin jatkossa tekonivelleikkauksia ja selkä­kirurgiaa. Keski-Pohjanmaan keskussairaala saisi pitää tekonivelleikkaukset ja rintasyöpäleikkaukset.

Länsi-Pohjan keskussairaalassa ei tehtäisi jatkossa keskittämisasetuksessa lueteltuja leikkauksia, mutta sinne ­ohjattaisiin asetuksen ulkopuolisia leikkauksia.

Lapissa tehtäisiin tekonivelleikkauksia ja niiden uusintaleikkauksia, selkäkirurgiaa, rintasyöpäleikkauksia ja paksusuolisyöpäleikkauksia.

Oulaskankaan sairaalassa jatkuisivat tekonivelleikkaukset. OYS jatkaisi kaikkia keskittämisasetuksessa mainittuja leikkaustyyppejä.

Entä kun laatu on maan parasta?

Keski-Pohjanmaalla tekee tiukkaa luopua paksusuolisyöpäleikkauksista, kun sairaalassa olisi hyvä gastrokirurgitilanne ja hyvät hoitotulokset. Leikkausten määrä vain ei yllä asetuksen vaatimuksiin ja niitä tarvittaisiin lisää muualta. Asiasta käydään vielä neuvotteluja.

– Meidän sairaala ei pysty vastaamaan keskittämisasetuksen vaatimuksiin ­ilman järjestelyjä. Tarvitsemme lisää tekonivelleikkauksia ja rintasyöpäleik­kauksia. Toisaalta tiedämme, että meidän on neuvoteltava yhteinen, koko Pohjois-Suomea hyödyttävä ratkaisu. Myönnytyksiä on tehtävä, jotta saamme voittojakin, kertoo johtajaylilääkäri Pirjo Dabnell Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta.

Pohjois-Suomessa keskittämisasetuksen toimeenpano on vaikeaa.

– Ymmärrän keskittämisasetuksen ­Etelä-Suomessa, jossa sairaaloita on ­ti­heässä, mutta täällä on melkein 200 ­kilometriä joka paikkaan, Dabnell kritisoi.

Kainuussa kipuillaan ja kapinoidaan rintasyöpäleikkausten menettämisen uhan edessä. Hoitoketju kun olisi kunnossa ja rintasyövän hoitotulokset maan parhaimmistoa.

Potilaita vain on vähemmän kuin ­asetus edellyttää.

– On ristiriitaista, että työnjakoa ja keskittämistä on perusteltu laadun parantamisella. Vastapainona on se, että osuuskuntamallilla pyritään varmistamaan päivystävien sairaaloiden toiminta ja kirurgian päivystys kaikissa alueen keskussairaaloissa, puntaroi hallintoylilääkäri Esa Ahonen Kainuun sotesta.

Miten säilyttää päivystys?

Lapin keskussairaalassa on helpompaa: se on laajan päivystyksen sairaalana menettämässä vain joitain harvinaisempia leikkaustyyppejä.

Länsi-Pohjan keskussairaala sen ­sijaan menettää kaikki keskittämisasetuksessa luetellut leikkaustyypit, jos ­tämän hetkinen skenaario osuuskunnan työnjaoksi toteutuu.

– Kysymykset ovat vielä avoimia. Neuvottelemme siitä, että jos tämä skenaario toteutuisi, niin millaista leikkaustoimintaa voisi siirtää meille, jotta kirur­gian päivystys säilyisi, kertoo vt. johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila.

Hän huomauttaa, että kovakirurgian päivystyksen ylläpitäminen on hyvin haastavaa tilanteessa, jossa tekonivelleikkauksia ei enää olisi.

Asetuksen vaatimukset täyttyvät harvassa sairaalassa

OYS-ervan keskussairaalat eivät yllä monessakaan leikkaustyypissä ­keskittämisasetuksessa määriteltyihin vähimmäismääriin. Esimerkiksi rintasyöpä­leikkauksia riittäisi kolmeen sairaalaan, kun nyt niitä tehdään neljässä.

Tekonivelleikkauksia on tällä hetkellä riittävästi vain OYS:ssa ja Oulas­kankaan sairaalassa. Lapin keskussairaala yltää lähelle vaadittua määrää.

– Erikoissairaanhoidon työnjako­asetuksen toimeenpano on pohjoisen ervassa erityisen vaikeaa pienten ­väestöpohjien ja pienten leikkaus­volyymien myötä, toteaa Pohjois-­Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma.

Osuuskunnan avulla pyritään siihen, että jokaisessa keskussairaalassa säilyisi joitain leikkaustyyppejä ja kirurgian päivystys.

Luoma näkee osuuskunnan kompromissina, jossa on myös riskejä. Kukaan ei vain ole tehnyt parempaakaan ehdotusta. Kritiikkiä kuuluu, mutta Luoman mukaan se suuntautuu ­lähinnä asetusta kohtaan.

Yksi liikkuva osa yhtälössä on ­valinnanvapaus.

– Potilaat siirtyvät johonkin niistä sairaaloista, joissa asetuksen vaatimat leikkausvolyymit eivät täyty. Lain ­mukaan ihmisillä on valinnanvapaus, mutta ei tiedetä, miten he valintansa tekevät, toteaa Lapin sairaanhoito­piirin johtajaylilääkäri Jukka Mattila.

Mattila otaksuu, että sujuva pääsy hoitoon voi olla merkittävä tekijä valintaperusteena.

Mutta entä jos osuuskunnan ­muodostaminen ei onnistu?

– Sitten haetaan muunlaisia ­ratkaisuja yhteistyöhön. Pohjoisessa sairaanhoitopiirien yhteistyö ja yhteinen vastuun­kanto on äärimmäisen tärkeää, koska alue on jättimäinen ja väestöpohja pieni, Mattila näkee.

Teksti Anne Seppänen

Kuva Kimmo Rauatmaa

Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 6/2019

Oletko jo lukenut nämä?