Poliisin käyttämä UV-valo voi olla tulevaisuudessa myös lääkärien käytössä seksuaalirikosten oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä TAYS:sta on verrannut vielä julkaisemattomassa tutkimuksessaan UV-valon ja tavallisen valkoisen valon käyttöä gynekologisten vammojen dokumentoinnissa.
– UV-valolla voidaan havaita sellaisia vammoja, mustelmia ja arpia, jotka eivät erotu tavallisella valolla. Ero valkoiseen valoon verrattuna oli tilastollisesti merkitsevä, Tampereen Lääkäripäivillä tutkimustaan esitellyt Joki-Erkkilä kertoo.
UV-valo on poliisin rikostutkinnan käytössä ympäri maailmaa ja sillä etsitään esimerkiksi siemenneste- ja verijälkiä, mutta gynekologisten vammojen tutkimiseen sitä ei ole aiemmin käytetty.
– Teen seksuaalirikosten esitutkinnassa yhteistyötä poliisin kanssa ja sain siitä idean UV-valon mahdollisuuksien selvittämisestä, Joki-Erkkilä kertoo.
Tutkimusaineistossa oli mukana 88 aikuista, jotka olivat olleet vapaaehtoisessa yhdynnässä ennen gynekologista tutkimusta.
Harjanäytteestä tarkempaa tietoa
Joki-Erkkilä tarkasteli myös papanäytteen otossa käytetyn harjanäytteen soveltuvuutta seksuaalirikosten tutkintaan.
Kohdunkaulakanavan harjanäyte ei kuulu nykyiseen seksuaalirikostutkimuspakettiin, mutta sillä voisi saada näytteitä epäillystä rikoksesta, etenkin jos yhdynnästä on kulunut jo enemmän aikaa.
– Harjalla saa kohdunkaulasta talteen enemmän materiaalia kuin pumpulipuikolla, ja siitä voidaan saada Y-kromosomaalista tunnistetta. Harjanäytteellä saatiin enemmän hyötyä, kun yhdynnästä oli kulunut kolme vuorokautta, Joki-Erkkilä kertoo.
Y-kromosomaalista materiaalia oli löydettävissä vielä kuuden vuorokauden kuluttua.
– Näytteitä kannattaa siis ottaa jopa kuuteen vuorokauteen saakka epäillystä rikoksesta, Joki-Erkkilä sanoo.
Tutkimuksessa ei ollut vielä mahdollisuutta selvittää sitä, miten usein näytteestä saataisiin identifiointi tiettyyn mieheen.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 18/13.
