Potilailla ja lääkäreillä on usein liian optimistisia käsityksiä kajoavien hoitojen ennustehyödyistä. Laaja satunnaistettu tutkimus osoittaa, ettei varhainen pallolaajennus tai ohitusleikkaus yleensä paranna vähäoireisen kroonisen sepelvaltimotaudin ennustetta.
Monikansallisessa ISCHEMIA-tutkimuksessa satunnaistettiin 320 sairaalassa reilun 6 vuoden aikana yhteensä 5 179 sepelvaltimotautipotilasta (keski-ikä 64 v) joko varhaiseen revaskularisaatiohoitoon tai konservatiiviseen hoitoon. Kaikilla potilailla oli rasituskokeissa varmistettu kohtalainen tai vaikea-asteinen palautuva sydänlihasiskemia. Tutkimukseen ei otettu potilaita, jotka olivat vastikään sairastaneet sepelvaltimotautikohtauksen tai joilla oli merkittävä vasemman sepelvaltimon päärungon ahtauma, pienentynyt (< 35 %) ejektiofraktio tai vaikea munuaisten vajaatoiminta.
Kummassakin ryhmässä kuolleisuus oli vähäinen (alle 2 % vuodessa) keskimäärin 3,2 vuoden seurannan aikana. Tutkimuksen alussa tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus ei vähentänyt merkittävästi sydäntapahtumia optimaaliseen lääkehoitoon verrattuna vaikeimmissakaan tautimuodoissa.
Tämä laaja tutkimus osoittaa, että optimaalinen lääkehoito yhdistettynä sydänterveyttä edistäviin elämäntapoihin on yleensä paras kroonisen vähäoireisen sepelvaltimotaudin hoito. TT-kuvauksella ja sydämen kaikututkimuksella voidaan tarvittaessa sulkea pois huonoennusteisemmat tautimuodot. Oireiden vaikeutuessa voidaan pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella parantaa turvallisesti elämänlaatua ja sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä ennustettakin.
Maron DJ, Hochman JS, Reynolds HR ym. Initial invasive or conservative strategy for stable coronary disease. N Engl J Med 2020;382:1395–407.
Juhani Airaksinen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 34/2020.
