Vanhuksen lihasmassan ja -voiman mittaamisen hyödyt

Eniten näyttöä on käden puristusvoiman mittaamisesta.

Vanhuksen lihasmassan  ja -voiman mittaamisen hyödyt Kuva 1 / 1 Kuva: Panthermedia

Lihaskadolla on suuri merkitys gerastenian sekä toiminnanvajeiden kehittymisessä ja ikääntyneiden itsenäisessä selviytymisessä. Tutkimuksessa lihaskatoa on opittu jo mittaamaan, mutta mitä näistä mittareista kannattaisi käyttää kliinisessä työssä? Brittitutkijoiden systemoidun katsauksen mukaan eniten näyttöä on käden puristusvoiman mittaamisesta.

Tutkijat löysivät vuosilta 2000–19 yhteensä 83 artikkelia, joissa oli tutkittu geriatrisia osastoja ja poliklinikoita, lonkkamurtumatutkimuksia, geriatrisen kuntoutuksen osastoja sekä laitoshoitoa. Tutkimuksia oli 26 maasta. Lihaskatoa oli selvitelty lihasvoiman mittauksilla: puristusvoima (47 tutkimusta), polven ojennusvoima (21), yläraajojen voima (2) ja alaraajojen voima (15). Lihasmassaa oli selvitetty bioimpedanssimittauksella (18 tutkimusta), antropometrisillä mittauksilla (7), DXA-mittauksella (8), kaikukuvauksella (3), TT- tai magneettikuvauksella (2). Tulostapahtumina tutkittiin liikuntarajoitteita (39 tutkimusta), tasapainoa (8), kaatumisia (17) ja päivittäistoimintoja.

Suurin osa poikkileikkaustutkimuksista totesi yhteyden minkä tahansa lihasvoimamittarin ja liikuntarajoitteiden välillä. Bioimpendanssin ja liikuntarajoitteiden välillä puolet tutkimuksista havaitsi kohtalaisen tai heikon yhteyden. Yhteys puristusvoiman ja liikuntarajoitteiden välillä oli useimmiten vahva tai kohtalainen, samoin polven ojennus­voiman tai alaraajojen voiman. Puristusvoiman ja liikuntarajoitteiden yhteys oli kaikissa kolmessa pitkittäistutkimuksessa positiivinen, samoin polven ojennusvoiman ja liikuntarajoitteiden yhteys kolmen vuoden seurannan raportoineessa tutkimuksessa. DXA:n ja liikuntarajoitteiden välillä ei havaittu yhteyttä.

Käsien puristusvoiman ja tasapainon välillä oli yhteys kaikissa kuudessa sitä raportoineessa tutkimuksessa. Sen sijaan puristusvoimaa, polven ojennusvoimaa ja alaraajojen voimaa selvittäneistä poikkileikkaustutkimuksista vain puolessa oli yhteys kaatumisiin, ja pitkittäistutkimuksissa havaittiin vain heikkoja tai ei lainkaan yhteyksiä. Puristusvoima oli poikkileikkaustutkimuksissa kohtalaisesti tai vahvasti yhteydessä päivittäistoimintoihin ja sama nähtiin myös pitkittäistutkimuksissa; bioimpedanssi- tai DXA-mittauksissa yhteys oli heikompi.

Katsaus on aarreaitta tutkijalle, mutta mitä hyötyä siitä on kliinikolle? Lihas­voiman – ennemmin kuin massan – mittaaminen on hyvä, kun halutaan ennustaa liikuntarajoitteita. Eniten näyttöä on käden puristusvoiman mittaamisesta, joka olisi yksinkertainen menetelmä vastaanotollakin.

Lunt E ym. The clinical usefulness of muscle mass and strength in older people: a systematic review. Age Ageing 2021;50:88–95.

Kaisu Pitkälä

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 7/2021.

Oletko jo lukenut nämä?