Verensokeri kertoo diabeteksen riskistä

Verensokeri kertoo diabeteksen riskistä Kuva 1 / 1

Tällä kertaa Potilaan Lääkärilehden laboratoriotutkimukset-sarjassa käsitellään verensokerin mittaamista.

Sokeria on tärkeä kehon energian lähde. Toisinaan sokeriaineenvaihdunta voi kuitenkin häiriintyä ja sokeriarvot nousta liian korkeiksi. Näin tapahtuu esimerkiksi diabeteksessa. Sokeriarvot mitataankin yleensä diabeteksen diagnoosin ja hoidon yhteydessä.

Verensokerin mittaukseen on olemassa erilaisia kokeita. Esimerkiksi B-Gluk kertoo kokoveren glukoosiarvon ja fP-Gluk tarkoittaa plasmasta otettua arvoa. Molempia kokeita varten täytyy paastota 12 tuntia ennen koetta.

Miten sokeripitoisuus mitataan?

Näyte voi olla sormenpää- tai laskimoverinäyte.

Viitearvot

➤ Kokoverenkuva (B-Gluk): 3,3–5,3 mmol/l
➤ Paastoplasma (fP-Gluk): arvot ovat 10–20 prosenttia kokoveren arvoja korkeammat, siis noin 4,0–6,0 mmol/l.
➤ Plasma (P-Gluk): Ei vakiintuneita viitearvoja. Riippuu syödyistä aterioista ja diabeetikoilla insuliinipistoksista ja muista diabeteslääkkeistä.

Miten tuloksia tulkitaan?

Diabeteksen diagnoosiin käytetään yleensä paaston jälkeen mitattua glukoosiarvoa.

Jos fP-Gluk on 7,0 mmol/l tai suurempi useamman verikokeen jälkeen, potilaalla on diabetes. Jos paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, käytetään nimitystä "suurentunut paastosokeriarvo", joka on esivaihe aikuistyypin diabetekselle (2 tyypin diabetes). Tällainen arvo merkitsee yleensä sitä, että potilaalle voi puhjeta varsinainen diabetes, ellei hän tee elämäntapoihinsa muutoksia. Painonhallinta ja liikunta ovat tehokkaita aikuistyypin diabeteksen ehkäisijöitä.

Paastoglukoosia käytetään myös aikuistyypin diabeteksen hoitotasapainon seurannassa. Sen sijaan nuoruustyypin diabeteksen (1 tyypin diabetes) hoidon seurannassa ei käytetä paastoglukoosia. Tämä johtuu siitä, että tyypin 1 diabeteksen hoidossa verensokerinmittauksia tehdään useita kertoja päivässä, koska tässä diabeteksen muodossa insuliinia pistetään monta kertaa päivässä ateriarytmin mukaan.

Diabeteksen diagnoosiin on olemassa muitakin tutkimuksia, kuten sokerirasituskoe (oraalinen glukoosirasitus, Pt-Gluk-R), jolla tutkitaan elimistön kykyä käyttää glukoosia. Siinä verensokeri mitataan kaksi tuntia sen jälkeen, kun nautittu 75 grammaa glukoosia. Jos kahden tunnin arvo on yli 11 mmol/l, potilaalla on diabetes. Jos kahden tunnin arvo on 7,8–11,0 mmol/l, potilaalla on heikentynyt glukoosin sieto.

Diabetesta voidaan diagnosoida myös glykohemoglobiinin (B-GHbA1C) avulla. Arvo antaa kuvan verensokerin pitkäaikaisesta tasosta. Jos sen arvo on kahdessa mittauksessa 48 mmol/l tai enemmän, kyseessä on diabetes.

Kuinka usein diabetesta sairastavan pitää mitata verensokeriarvonsa?

Tähän vaikuttaa potilaan päivärytmi ja verensokerilääkitys. Esimerkiksi reipas liikunta ja äkilliset sairaudet voivat merkitä lisämittauksia. Insuliinihoidon yhteydessä verensokeri on yleensä mitattava useammin kuin tablettihoidossa.

Seurannan toteuttamisesta laaditaan suunnitelma hoitajan tai lääkärin kanssa. Jos pitää selvittää, miten ateria vaikuttaa arvoihin, verensokeri on mitattava ennen ateriaa ja kaksi tuntia syömisen aloittamisen jälkeen.

Liian alhainen sokeripitoisuus

Liian alhaista veren sokeripitoisuutta kutsutaan hypoglykemiaksi. Lievä hypoglykemia aiheuttaa heikotusta, hikoilua, näläntunnetta ja sydämen tykytystä. Jos glukoosipitoisuus pienenee alle 2,5 mmol/l, potilaalla alkaa esiintyä keskushermoston oireita, kuten näköhäiriöitä, puheen häiriöitä, kouristelua ja tajunnan heikkenemistä. Vakavimmillaan hypoglykemia aiheuttaa sydänkohtauksen, kooman ja kuoleman.

Hypoglykemia syntyy, kun sokeria poistuu verestä enemmän kuin elimistö saa sitä ruuasta tai maksan varastosta. Verensokeri voi laskea liian alas jonkin yksittäisen asian vuoksi, mutta usein taustalla on useampia tekijöitä. Laskun taustalla voi olla ruokailun viivästyminen tai jääminen kokonaan väliin, liikunta, lääkkeet ja alkoholi, diabetes-lääkityksen yliannostus ja insuliiniherkkyyden korjaantuminen. Lue lisää hypoglykemian tunnistamisesta täältä.

Lue laboratoriotutkimukset-sarjan aikaisempia artikkeleita:
Natrium (P-Na) on nestetasapainon mittari
GT on alkoholin suurkulutuksen laboratoriomittari
ALAT kertoo maksasi voinnista
Kolesteroliarvo kertoo elintavoistasi
EKG kertoo sydämesi rytmin
Nielunäyte selvittää antibiootin tarpeen
Lasko, eli senkka, auttaa taudin seurannassa
Hemoglobiiniarvo (B-Hb) kertoo hapensaannistasi
CRP varmistaa diagnoosin
Mikä ihmeen kreatiinikinaasi (P-CK)?

Lähteet:
Terveyskirjasto: Diabetes
Terveyskirjasto:
Glukoosi

Käypä hoito -suositus
Diabetesliitto

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Tarkastanut:
Simo Kokko
dosentti, ylilääkäri
Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi