Ympäristöahdistus näkyy monissa muodoissa

Ympäristökriisin herättämien tunteiden kohtaamiseen tarvitaan työkaluja myös terveydenhuollossa. Vähättely ei tilannetta helpota.

Ympäristöahdistus näkyy monissa muodoissa Kuva 1 / 1 Kuva: Adobe/AOP

Ihminen on osa luontoa ja toimivista ekosysteemeistä ja planeetan rajoista täysin riippuvainen. Ilmastonmuutos, lajikato, ympäristön pilaantuminen ja elinympäristöjen muuttuminen elinkelvottomiksi muodostavat viheliäisen kriisivyyhdin, johon ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja.

Ympäristökriisi aiheuttaa vaikeita, osin tiedostamattomia tunteita ja ahdistusta (1). Meistä jokainen joutuu kohtaamaan tämän todellisuuden, ja se heijastuu myös hyvinvointiin.

Tieto maailmanlaajuisesta ympäristökriisistä vertautuu mihin tahansa monimutkaiseen, pelkoa herättävään ja vaikeasti ymmärrettävään tietoon. Myös ­läheisissä luonnonympäristöissä tapahtuvat rajut muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita psyykkisiä ­reaktioita. ­Koronapandemian aiheuttamat reaktiot ovat läheistä sukua ympäristötunteille.

Ympäristöahdistus on kattotermi monenlaisille hankaliksi koetuille tunteille, reaktioille ja mielialoille, joita ympäristökriisi aiheuttaa. Se näkyy monissa muodoissa myös lääkärin vastaanotolla (2).

Ympäristökriisin aiheuttamiin reak­tioihin on viisasta suhtautua tärkeinä viestintuojina, kuten yleensäkin tunteisiin. Toimintakykyinen ja ratkaisuhakuinen suhtautuminen turvaa paremmat mahdollisuudet selviytyä, ja tunteiden merkityksen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tässä keskeistä.

Ympäristökriisi aiheuttaa monenlaista ahdistusta

Suomalainen monitieteinen ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkala jakaa ympäristöahdistuksen käytännölliseen ahdistukseen, joka voi olla oikein kanavoituna rakentava, toimintaa ohjaava voima, ja voimakkaampaan ahdistukseen, jossa voidaan nähdä toimintakyvyn heikkenemistä (3). Vuoden 2018 nuorisobarometrissa 67 % vastaajista koki melko paljon tai erittäin paljon turvattomuutta tai huolta ympäristön vuoksi, mutta ilmiö ei rajoitu nuoriin (4).

Ilmiö on huomattu ainakin opintopsykologin vastaanotolla (5). Opiskelija saattaa kertoa, että hän oli aiemmin toiveikas sen suhteen, että ­ilmastokriisi ratkaistaan, mutta nyt kaikki on alkanut tuntua toivottomalta ja turhalta.

Ympäristöahdistuksen varsinainen kohtaaminen ei kuitenkaan vielä ole ­arkipäiväistynyt terveydenhuollossa. ­Todennäköisesti se ei tule esille potilastapaamisissa, vaikka se liittyisikin niihin (6). Potilas ei ehkä kehtaa puhua asiasta vaikka haluaisi.

Ympäristöahdistus tulisi nähdä ensisijassa yhteisöllisenä ja yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana ja sidottuna kontekstiin eli maailman vaikeaan tilanteeseen eikä yksilön psyykkisenä häiriötilana (7). Ahdistuksen alla olevien ympäristötunteiden tarkempi erittely ja tunnistaminen on kuitenkin hyödyllistä myös yksilön kannalta, ja voimakkaampaan ympäristöahdistukseen voidaan tarvita lääketieteellistä apua.

Ympäristöahdistuksen lisäksi ihminen voi kärsiä samanaikaisesti muustakin ahdistuksesta, mutta muiden mielenterveyden oireiden tunnistaminen ei saisi johtaa ympäristökriisin osuuden vähättelyyn oireiden taustalla (8).

Ympäristötunteiden tunnistaminen

Ympäristökriisiin ja äkillisiin ympäristönmuutoksiin liittyvien tunteiden kirjo on laaja ja monivivahteinen: hätää ja ­pakonomaista toimintatarmoa, lannistumista ja mielialan laskua, häpeää ja syyllisyyttä, surua ja haikeutta, vihaa ja raivoa, toivoa ja myötätuntoa, välittämistä ja rakkautta (9).

Useat viitekehykset tarjoavat mahdollisuuksia näiden tunteiden työstämiseen. Terveydenhuollossa sovellettavia ovat mm. hyväksymis- ja omistautumistyöskentely (10), mindfulness-harjoitteet (11), dialektisuus, mentalisaatioteoria (12), skeematera­pian menetelmät, sosiaalipsykologiset rooliteoriat ja psykofyysiset lähes­tymistavat.

Ympäristötunteiden kohtaaminen ­alkaa ­tilan tekemisestä ja tunteiden olemassaolon oikeuttamisesta (13). Siihen tarvitaan myötätuntoista asennetta, ­aikaa, sanoja ja itsetutkiskelua. Olemme kaikki ympäristökriisin kohdalla uuden edessä, ja ympäristötunteet koskevat ­ehdottomasti niin ammattilaisia kuin potilaitakin (14). Toisaalta reagointitapamme voivat olla hyvinkin erilaisia, ja toisen kokemusten ymmärtämiseen tarvitaan mielen sisällöstä kiinnostunutta, ei-tietävää ja tuomitsematonta vuorovaikutusta (15).

Työkaluja ympäristökriisin kohtaamiseen

Puheeksi ottaminen ja tilan tekeminen

On syytä aloittaa omien tunteiden tunnistamisesta, koska torjuttuina tai ohitettuina ne voivat haitata potilaan kohtaamista. Reflektoiva kuuntelu ja empaattisen validaation eli hyväksyvän huomioinnin välittäminen on tärkeintä. Vähättely ei tilannetta helpota.

Potilas voi tarvita kannustusta uskaltaakseen ottaa ympäristöahdistustaan esille. Apua voi olla vaikkapa seinällä tai odotustilassa olevasta tiedotteesta, jossa kerrotaan ilmiön olemassaolosta ja linkkejä omatoimiseen avun hakemiseen (13,16). Ilmiötä voi tutkia piirtämällä yhdessä miellekartan ympäristökysymysten liittymäkohdista potilaan elämän osa-alueisiin ja nimeämällä karttaan näistä esiin nousevia tunteita ja ajatuksia.

Myötätuntokeskeisyys, vakauttaminen ja ­maadoittaminen

Myötätunnon säännöllinen harjoittaminen sekä itseä että muita kohtaan voi parantaa merkittävästi sekä ammattilaisten että potilaiden hyvinvointia (17). Voimakkaaseen ahdistukseen ensiavuksi sopivat mm. aistien avulla ­toteutettavat maadoittavat harjoitteet.

Ammattilaisen on tärkeää kokeilla menetelmiä ensin itse ja soveltaa sitten työkaluja potilaiden kanssa. Näin päästään lähemmäs aitoa kohtaamisen kokemusta.

Hyväksymis- ja omistautumistyöskentely

Hyväksymis- ja omistautumistyöskentelyn mallissa tunteet nähdään matkakumppaneina arvojen mukaisella tiellä. Itselle tärkeiden arvojen kirkastaminen ja niiden mukaan toimiminen lisäävät hyvinvointia ja sopivat sekä ammattilaisille että potilaille. Samalla voidaan tutkia, miten hyvin arvot ­toteutuvat omassa tai potilaan elämässä ja mikä edistää tai ­estää arvojen mukaista elämää.

Hyväksyvän ja myötätuntoisen asenteen vaaliminen lisää psyykkistä joustavuutta.

Miten tästä eteenpäin?

Ihmisiä voidaan laajasti tukea omaksumaan ympäristökriisin aikana tarvittavia monipuolisia tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Mielestämme tarvitaan eri lähestymistapojen ja terapiasuuntausten välistä vuoropuhelua ja yhteiskehittämistä.

Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä ja tieteidenvälistä kehitystyötä ja tiedon lisäämistä tunteiden huomioimisen, systeemisen ajattelun ja kokonaisvaltaisten ratkaisumallien löytämisen mahdollistamiseksi.

Kirjoittajat:

Hanna Rintala

LL

Ympäristöahdistuksen mieli -hanke, Nyyti ry

Humus – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta

Ilmastolääkärit-verkosto, LSV ry

Sanni Saarimäki

PsM, opintopsykologi

Tunne ry, hallituksen puheenjohtaja

Minerva Peijari

VTM, asiantuntija

Tunne ry, Miljökänslor i Svenskfinland -hanke

Leena Helenius

FM, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Humus – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta

Kudelma-tutkimusverkosto

Jaana Laisi

LT, LuK

Humus – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta

Kudelma-tutkimusverkosto

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 38/2021.

Kirjallisuutta

1. Pihkala P. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja 2017.
2. Eskola J. Ympäristöterveys - Ilmastonmuutos uhkaa terveyttä ja hyvinvointia. THL:n blogi 2019. https://blogi.thl.fi/ilmastonmuutos-uhkaa-terveytta-ja-hyvinvointia/
3. Pihkala P. Anxiety and the ecological crisis: An analysis of eco-anxiety and climate anxiety. Sustainability 2020;12:7836. doi: 10.3390/su12197836
4. Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisobarometri 2018. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/03/nuorisobaro2018-infografiikka-nettifinal.pdf
5. Parkkinen S. Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Yle uutiset 15.4.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10140284
6. Sitra. Kestävä hyvinvointi edellyttää kokonaisvaltaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Sitra julkaisut 2015 https://media.sitra.fi/2017/02/27175130/Kestava_hyvinvointi_edellyttaa_kokonaisvaltaisia_sosiaali_ja_terveyspalveluja-2.pdf
7. Verplanken B, Deborah R. “My worries are rational, climate change is not”: Habitual ecological worrying is an adaptive response. Plos One 2013;8(9):e74708.
8. Berry H ym. The case for systems thinking about climate change and mental health. Nature Climate Change 2018;8(4):282–90.
9. Pihkala P. Mieli maassa? Ympäristötunteet. Kirjapaja 2019.
10. Lappalainen R ym. Hyväksymis- ja omistautumisterapia käytännön terapiatyössä. Suomen käyttäytymistieteellinen tutkimuslaitos 2009.
11. MIELI Suomen Mielenterveys ry. Harjoitukset https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset
12. Bateman A, Fonagy P. Mentalisaatioon perustuva hoito. Therapeia-säätiö 2014.
13. Ympäristöahdistuksen mieli -hanke, https://www.ymparistoahdistus.fi/
14. Laisi J ym. Lääkäreillä on paljon annettavaa kestävyyskriisin ratkaisemiseen. Suom Lääkäril 2020;75:1120–1.
15. Keinänen M, Martin M. Mieli meissä. Kirjapaja 2019.
16. Tunne ry. www.tunne.org
17. Neff K. Self-compassion. www.self-compassion.org

Oletko jo lukenut nämä?