Kahvikuppineuroosi eli sosiaalisten tilanteiden pelko

Kahvikuppineuroosi eli sosiaalisten tilanteiden pelko Kuva 1 / 1

Sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluu ehdottomasti tavallisimpiin mielenterveyshäiriöihin. Tästä häiriöstä käytetään myös muita nimityksiä, kuten ihmispelko tai ihmiskammo. Tavallisin nimi kansan suussa on kuitenkin kahvikuppineuroosi.

Henkilö, joka pelkää sosiaalisia tilanteita, pelkää olla huomion kohteena ryhmätilanteissa. Hän pelkää, että hänen käytöksenä on hävettävää tai nolostuttavaa muiden edessä. Hän oppii välttämään tilanteita, joissa hän voi joutua huomion kohteeksi. Esimerkkejä pelottavista tilanteista ovat:

➤ Yhteinen ruokailu (tai kahvitilaisuus)
➤ Julkinen esiintyminen
➤ Osallistuminen tilaisuuksiin, juhliin, kokouksiin tai opetustapahtumiin
➤ Esitellyksi tuleminen toiselle (arvovaltaiselle) henkilölle; työhaastattelu
➤ Kirjoittaminen (esim. nimikirjoitus) muiden nähden
➤ Yleisen WC:n käyttö

Useimmiten ulkopuolinen henkilö ei huomaa yhtään mitään, mutta sosiaalisia tilanteita pelkäävä henkilö voi punastua tai hikoilla, hän saattaa vapista tai ääni väristä. Sydän jyskää rinnassa. Hän pelkää oksentavansa, virtsaavaansa tai ulostavansa. Hän kokee tämän kaiken, mutta ymmärtää sisimmässään, että oireet ja pelko ovat tilanteeseen nähden kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia. Henkilö ei pysty ottamaan rennosti, jos ympärillä on muita ihmisiä. Ääritapauksessa hän eristäytyy.

Henkilö saattaa pelätä vain yhtä asiaa, tavallisimmin esiintymistä, jolloin puhutaan rajoittuneesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jos henkilö on suorastaan ihmiskammoinen ja pelkää kaikkia tilanteita, joissa joutuu ihmisten kanssa kosketuksiin, on kyseessä yleistynyt pelko. On normaalia, että muiden edessä esiintymien vähän jännittää, on ”perhosia vatsassa”. Jos kuitenkin jännittäminen on hyvin voimakasta ja elämää rajoittavaa, on kyseessä pelkotila (fobia), johon kannattaa hakea apua. Se on parannettavissa.

Koska ja miksi?

Sosiaalisten tilanteiden pelko alkaa lapsuudessa vähitellen. Keskimääräinen sairastumisikä on 15 vuotta. Pelkotila ei juuri ala enää 25 ikävuoden jälkeen. Siksi koulujen ja oppilaitosten terveydenhoitojärjestelmät ovat tärkeitä tämän ongelman havaitsemisessa ja hoidossa. Tila on varsin tavallinen. Sitä on 10–15 %:lla väestöstä.

Sosiaalisten tilanteiden pelkojen syitä ei varmuudella tiedetä, mutta näyttää siltä, että sairaus johtuu osittain aivojen välittäjäaineiden viallisuudesta. Etenkin yleistynyt pelko, jossa ihminen pelkää kaikkia sosiaalisia tilanteita, on osin perinnöllinen. Pelko voi myös kehittyä lapsuusajan epäsuotuisista kokemuksista. On mahdollista, että kaikki nämä tekijät vaikuttavat yhdessä niin, että henkilö rupeaa pelkäämään ja välttämään sosiaalisia tilanteita. Jos pelkotila jatkuu pitkään, siihen voi liittyä muita mielenterveyden häiriöitä, lähinnä masennusta ja alkoholismia.

Hoito tehoaa

Koska tämän häiriön luonteeseen kuuluu voimakas häpeän tunne, potilaat eivät läheskään aina hakeudu hoitoon. Hoito on kuitenkin yleensä varsin tehokasta. Se koostuu sekä psykoterapiasta että toisinaan myös lääkehoidosta. Varsinkin rajoittunut sosiaalisten tilanteiden pelko paranee yleensä hyvin psykoterapialla, jonka kesto voi olla verraten lyhyt. Terapissa potilas altistetaan pelkotilanteelle, ja tähän yhdistetään oireisiin liittyvien mielikuvien muuttaminen. Mielikuvien muuttamisessa terapeutti on keskeinen – potilas oppii, miten hän ajattelullaan voi vastata pelottaviin tilanteisiin mielekkäällä tavalla. Tätä kutsutaan kognitiivis-behavioraaliseksi psykoterapiaksi. Muitakin psykoterapeuttisia hoitoja on olemassa, mutta syvällinen psykoanalyysi ei ole tämän tilan ensisijainen hoitomuoto.

Terapia yhdistettynä lääkehoitoon on usein hyvin tuloksekasta. Lääkkeinä käytetään mielialalääkkeitä, ns. serotoniinin takaisinoton estäjiä (eli SSRI-lääkkeitä) tai MAO:n estäjiä, mahdollisesti yhdistettynä ahdistuslääkkeisiin (bentsodiatsepiineihin). Beetasalpaajat ovat ryhmä lääkkeitä, joita käytetään lähinnä sydän- ja verisuonisairauksissa, mutta ne sopivat erinomaisesti lievittämään ruumiillisia oireita, kuten vapinaa, sydämen tykytystä ja hikoilua.

Sosiaalisten tilanteiden pelko jää valitettavan usein hoitamatta. On tärkeää hakeutua hoitoon, sillä hyvällä hoidolla oireet tulevat hallintaan eikä ole vaaraa, että potilas ajautuu jatkuvaan pelkotilaan, eristäytymiseen, masennukseen ja alkoholismiin.

Lisätietoa esimerkiksi Terveyskirjastossa (www.terveyskirjasto.fi) Verkossa on vertaistukiryhmiä ja keskusteltupalstoja pelkotilapotilaille. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden lisäksi Suomen Mielenterveysseura voi auttaa (www.mielenterveysseura.fi).

Kuva: Jaan Seitsara

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi