Lapsen uupumusta ei saa ohittaa

Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosi viivästyy usein.

Lapsen uupumusta ei saa ohittaa Kuva 1 / 1

Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiikka on Suomessa hajanaista ja usein viivästynyttä. Oikea-aikainen diagnosointi on tärkeää, koska se parantaa potilaan ennustetta ja kuntoutumista, kirjoittavat Tuuli Immonen ym. Lääkärilehdessä 18/2019 julkaistussa katsauksessa.

Kroonisella väsymysoireyhtymällä tarkoitetaan vakavan ja pitkäkestoisen väsymyksen tai uupumuksen aiheuttamaa toimintakyvyn huomattavaa heikentymistä. Lapsilla ja nuorilla se tarkoittaa yleensä kyvyttömyyttä käydä koulua sekä luopumista harrastuksista ja kaveripiiristä. Esiintyvyys on 0,001 – 2 prosenttia. Erikoislääkärin diagnosoimana oireyhtymä on todettu noin 0,1 prosentilla lapsista ja nuorista.

Kroonista väsymysoireyhtymää pidetään toiminnallisena häiriönä. Etiologian ajatellaan liittyvän hermoston, immunologisten mekanismien ja/tai energia-aineenvaihdunnan häiriöihin. Potilailla on raportoitu useita metabolisia muutoksia erityisesti kilpirauhasen ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakselin toiminnassa:

Infektioita on pidetty tärkeimpänä yksittäisenä laukaisevana tekijänä. Minkään yksittäisen mikrobin ei kuitenkaan ole osoitettu liittyvän spesifisesti oireistoon.

Tutkitusti tehokasta hoitoa ei vielä ole. Eniten näyttöä on lääkkeettömistä hoidoista. Suurin osa sairastuneista paranee, mutta toipuminen kestää usein vuosia.

Hoidosta vastaa lasten ja nuorten hoitoon perehtynyt moniammatillinen tiimi. Yhteistyö perheen, koulun ja kouluterveydenhuollon kanssa on ensiarvoisen tärkeää sekä diagnostiikassa että hoidon suunnittelussa. Tavoitteena on arjen toimintakyvyn ja koulunkäyntikyvyn tukeminen tai palauttaminen pitkäkestoisen, kuuntelevan ja luottamuksellisen hoitosuhteen avulla.

Lähde: Lasten ja nuorten krooninen väsymysoireyhtymä. Helander H, Hovi M, Immonen T, Lähdesmäki T, Makkonen I, Saarenpää-Heikkilä O. Suom Lääkäril 2019;74:1114–9.

Kirjoittaja
Tiina Huttu
toimittaja

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 30.4.2019.

Oletko jo lukenut nämä?