Jo hyvinkin matalatehoinen liikuskelu oli ikääntyvillä henkilöillä yhteydessä terveempään kehonkoostumukseen ja suurempaan kävelynopeuteen.
– Lisäksi vuoden kestoinen liikuntaohjelma johti aiempaa korkeampaan itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen myös harjoitusohjelman päätyttyä – koronapandemiasta johtuneiden sulkutoimien aikanakin, kertoo TtM, FM Tiina Savikangas väitöstiedotteessa.
Hän on tutkinut väitöskirjatyössään liikunnallisen aktiivisuuden yhteyttä kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon ikääntyvillä, vähän liikuntaa harrastaneilla henkilöillä. Samalla Savikangas selvitti vuoden kestäneen liikunta- ja kognitiivisen harjoittelun sekä pelkän liikuntaharjoittelun vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen.
Aivojumppa ei tuonut lisähyötyjä pelkkään liikuntaan verrattuna. Parempi toiminnanohjaus tutkimuksen alussa ennusti kuitenkin korkeampaa fyysistä aktiivisuutta myöhemmin tutkimuksen aikana.
Väitöstutkimus rakentuu neljästä Ikääntyvien ihmisten turvallisen liikkumisen edistäminen -projektin osatutkimuksesta. Tutkimuksessa on ollut mukana 314 jyväskyläläistä 70–85-vuotiasta, kotona asuvaa henkilöä, jotka eivät ennen tutkimuksen alkua liikkuneet terveytensä kannalta riittävästi.
Tiina Savikankaan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja Physical activity among community-dwelling older adults: Relationships with body composition and physical capacity, and the effects of physical and cognitive training, multimorbidity patterns, and executive functions tarkastetaan perjantaina 4. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.
Maria Nummela
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
