Änkyröitä ja asiantuntijoita

Aito vuorovaikutus yleisön kanssa on bloggaajan menestyksen salaisuus, tuumaa Ulla Järvi.

Änkyröitä ja asiantuntijoita Kuva 1 / 1

”Kuuluisuus ... ei tarkoita asiantuntijuutta” lukee Juha Hulmin Lihastohtori-blogin kuvassa. Alaston bodattu miesvartalo ja salaattikulho antavat lisäpotkua ironiseen viestiin. Pelkästään salaattia syömällä ei rakennu eightback, eikä esiintyminen television aamustudiossa taio sinusta hetkessä ravitsemusgurua.

Liikuntatieteiden tohtori, akatemiatutkija Juha Hulmi jakaa näyttöön perustuvaa tietoa paitsi treenistä ja lihaksista, myös terveydestä ja ravitsemuksesta. Mukana on vierailevia asiantuntijoita. Hänen lihasten ilosanomaa jakava bloginsa on yksi suosituimmista ja pitkäikäi­simmistä terveysaiheisista blogeista. Suosio todistaa, että kiinnostavasti kirjoitetulla ja huumorin sävyttämällä asiatiedolla on aina kysyntää.

Verkossa on toki suosittuja ja kuuluisia bloggareita, joiden asiantuntijuus – kauniisti sanottuna – antaa vielä odottaa itseään. Päällisin puolin heitä on joskus vaikea erottaa todellisista asiantuntijoista, ja tästä syystä tiedemaailmassa liian usein leimataan kaikki bloggarit helppoheikeiksi. Tieteen yleistajuistaminen ei kerrytä julkaisupisteitä, joten se on yhä maailman­parantajien puuhaa.

Faktan ja huuhaan erottamiseen on kuitenkin tartuttu, ja professori Juhani Knuutin aloitteesta perustettuun Antidootti-portaaliin ollaan kokoamassa luotettavia terveysaiheisia blogeja. Lähtökohtana on tutkittu tieto, mutta aiheiden käsittelytapa on vapaa – kunhan lukija voi erottaa tiedon ja mielipiteet, ja kirjoittajien sidonnaisuudet tulevat ilmi. Itsekin olen haaveillut Sydänmerkin kaltaisesta sertifikaatista, jonka laajasti koottu asiantun­tijaraati myöntäisi sellaisille sivustoille, jotka täyttävät tietyt yhteisesti sovitut, tietopohjaisen aineiston tun­nus­merkit.

Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran tapahtumassa helmikuussa puhunut tie­teenhistorian professori Naomi Oreskes painotti, etteivät pelkät faktat enää puhu puolestaan, vaan tieteentekijöiden on laitettava itsensä likoon ja astuttava rohkeammin julkisuuteen puolustamaan tieteellistä maailmankuvaa. Tiedeviikon aikana oli aistittavissa hämmennys, jopa suoranainen hätäännys presidentti Donald Trumpin politiikkaa kohtaan. Ilmastonmuu­toksen torjuminen, tiedotusvälineiden aseman horjuttaminen ja tutkijoiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen nähtiin merkkeinä tiede­politiikan muutoksista.

Helppoa persoonansa ja asiantuntijuutensa likoon laittaminen ei nykyisessä sosiaalisen median keskusteluilmapiirissä kuitenkaan ole. Väittelyt eivät aina pysy poissa henkilökohtaisuuk­sista, ja ajoittain puolin ja toisin innostutaan ja provosoidutaan turhan koville kierroksille.

Aito vuorovaikutus yleisön kanssa on bloggaajan menestyksen salaisuus. Innostuneisuuskaan ei ole pahasta, mutta lukijoiden väheksyminen pilaa asiantuntijan mahdollisuudet nousta someraivon yläpuolelle. Asiattoman palautteen tulvalta voi välttyä vain pysymällä sinnikkästi asialinjalla ja pyrkimällä kommentoimaan bloginsa keskusteluja kiihkottomasti ja menemättä henkilökohtaisuuksiin. Onhan usein paras nukkua yön yli ennen kuin painaa lähetä-nappulaa.

Herkkänahkainen ei parane olla. Silti kieltämättä kosketti, kun huomasin sijoittuneeni erään blogin julistamassa Vuoden änkyrä -äänestyksessä kuuden eniten ääniä saaneen joukkoon. Tosin olin saanut vain yhden äänen, mutta tässä some-scenessä minut siis noteraattiin ihmisenä, joka ”kieltäytyy näkemästä täydentävän tutkimustiedon mahdollisia hyötyjä ja väittää perustavansa näkemyksensä nimenomaan tieteeseen... ja pitää nykytieteen käsitystä ehdottoman oikeana”.

Sanapari ”täydentävä tutkimustieto” paljastaa äänestyksen promoottorit, ja useiden lääkärien ja lääkäriyhdistysten änkyröiksi nimeäminen kertoo määritelmän kriteereistä. Kun puolueettomuuteen pyrkivänä toimittajana päätyy tällaiselle listalle, joutuu nöyrtymään ja hyväksymään sosiaalisen median lait: jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan.

Ulla Järvi

Kirjoittaja on Tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja viestinnäntutkija.

Kolumni Lääkärilehdestä 12/2017.

Lue myös aiemmat kolumnit:

Käykö nauru aseesta?

Norsunluutornit romahtivat jo

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi