Eikö pojasta polvi enää paranekaan?

Eikö pojasta polvi enää paranekaan? Kuva 1 / 1

Keskeisten kuolleisuutta ja pitkäaikaissairastavuutta aiheuttavien sairauksien ilmaantuvuus on viime vuosikymmeninä merkittävästi vähentynyt. Tämä on enimmäkseen johtunut tauteihin johtavien riskitekijöiden vähenemisestä ja monien elämäntapatekijöiden kohentumisesta. Nämä muutokset ovat tapahtuneet pitkän ajan kuluessa, ja ne ovat johtaneet eliniän odotteen jatkuvaan pitenemiseen.

On kuitenkin myös sairastumisriskiä lisääviä tekijöitä, jotka ovat yleistyneet melko nopeastikin. Näistä ehkä merkittävimmät ovat lihavuus ja samanaikainen liikunta-aktiivisuuden väheneminen. Nämä sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ovat sitä paitsi hyvin yleisiä jo lapsilla ja nuorilla, kun taas perinteiset riskitekijät, kuten kohonnut verenpaine ja korkea kolesterolitaso, ilmaantuvat yleensä keski-iässä.

Muutamista maista on raportoitu kuolleisuuden ja sairastavuuden laskusuunnan pysähtyneen erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Englannissa ja Walesissa havaittiin jo 2000-luvun puolivälissä sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisen hidastuneen nuoremmissa ikäryhmissä ja jopa kääntyneen nousuun (1,2). Myös Yhdysvalloista on raportoitu vastaavaa: 35–54-vuotiaiden naisten sepelvaltimotautikuolleisuus kääntyi nousuun 2000-luvun alkupuolella (3). Australiasta on vastaavia löydöksiä, joiden mukaan 25–54-vuotiaiden naisten ja miesten sepelvaltimotautikuolleisuuden väheneminen on hidastunut merkittävästi jo 1990-luvun alussa vanhempien ikäryhmien kehityssuuntiin verrattuna (4). Nämä kaikki ovat maita, jossa lihavuus on erittäin yleistä.

Hollannissa Doetinchemin kohorttitutkimuksessa havaittiin, että keskeiset riskitekijät, kuten lihavuus ja kohonnut verenpaine, lisääntyvät iän myötä, mutta lisääntyminen oli voimakkainta nuorimmissa syntymäkohorteissa (5). Tämä tarkoittaa sitä, että myöhemmin syntyneillä riskitekijätasot olivat keskimäärin paljon korkeammat kuin heitä kymmenen vuotta aiemmin syntyneillä samassa iässä. Erityisesti tämä oli nähtävissä lihavuudessa: nuorimmassa kohortissa lihavien osuus 40 vuoden iässä oli sama kuin vanhimmassa kohortissa 55 vuoden iässä. Myöhemmin syntyneillä miehillä oli myös enemmän diabetesta.

Näyttää siis siltä, että monissa maissa nuoremmista sukupolvista on kasvamassa sairaampia kuin esimerkiksi heidän vanhemmistaan. Nuoremmat sukupolvet altistuvat riskitekijöille jo paljon nuoremmalla iällä ja näin ollen koko elinajan riskitaakka kasvaa merkittävästi. Kovin monista maista ei ole vielä kuitenkaan raportoitu merkittäviä kuolleisuuden tai eliniän odotteen muutoksia. Hoitojen paraneminen toki kompensoi suurempaa kuolleisuuden riskiä.

Väestöjen nopean lihomisen ja sen vuoksi kasvaneen metabolisen riskin vaikutukset eivät ole välittömästi nähtävissä esimerkiksi kuolleisuuden kasvuna, varsinkin kun riskien lisääntyminen on alkanut nimenomaan nuoremmista sukupolvista. Useimmat pitkäaikaissairaudet kehittyvät kuitenkin pitkällä ajanjaksolla, ja niiden lisääntymisen vaikutus kuolleisuuteen näkyy vasta vuosien päästä.

Suomessa ei ole vielä havaittu eliniän odotteen kasvun hidastuneen tai sydäntautikuolleisuuden vähenemisen pysähtyneen. Sen sijaan lihavuuden lisääntyminen erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä on havaittavissa meilläkin. Muista metabolisista riskitekijöistä on vähemmän seurantatietoa. Muissa keskeisissä val­timotautien riskitekijöissä, kuten kohonneessa verenpaineessa ja korkeassa kolesterolitasossa, ei vastaavia ikäryhmäeroja ole havaittavissa, ja tupakointi vähenee erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Riskitekijöiden hallinnan tärkeys jo varhaisessa iässä kuitenkin korostuu muissa maissa tehtyjen havaintojen vuoksi. Elinikäisellä riskitaakalla on todennäköisesti suurempi merkitys sairastuvuudelle kuin vielä tiedetäänkään.

Tiina Laatikainen
LT, professori
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos
THL, kansantautien ehkäisyn osasto
Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä

Kirjallisuutta

1. O’Flaherty M, Ford E, Allender S, Scarborough P, Capewell S. Coronary heart disease trends in England and Wales from 1984 to 2004: concealed leveling of ­mortality rates among young adults. Heart 2008;94:178–81.
2. Allender S, Scarborough P, O’Flaherty M, Capewell S. Patterns of coronary mortality over the 20th century in England and Wales: ­Possible plateaus in the rate of decline. BMC Public Health 2008;8:148.
3. Ford E, Capewell S. Coronary heart disease mortality among young adults in the U.S. from 1980 through 2002. J Am Coll Cardiol 2007;50:2128–32.
4. O’Flaherty M, Allender M, Taylor R, Stevenson C, Peeters A, Capewell S. The decline in coronary heart ­disease mortality is slowing in young adults (Australia 1976-2006): a time trend analysis. Int J Cardiol 2012;158:193–8.
5. Hulsegge G, Picavet HS, Blokstra A ym. Todays’s adult generations are less healthy thatn their predecessors: generation shifts in metabolic risk factors: the Doetinchem Cohort Study. Eur J Prev Cardiol 2013, verkossa ensin 15.4.2013.

Julkaistu Lääkärilehdessä 38/13.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi