Muistatko vielä miltä voi maistuu?
Sitä ei saa selville suomalaisessa lounasruokalassa viisikymmentä vuotta Pohjois-Karjala-projektin jälkeen. Ruokalistalla ei ole läskisoosia, leivän päällä korkeintaan margariinia. Vihreän ruuan määrä saisi kanin kateelliseksi.
Kovasta rasvasta on tullut kulinaarinen kirosana.
Statiini on halpa henkivakuutus.
Kolesterolin löysi ranskalainen tutkija vuonna 1769 sappirakosta. Meni reilu sata vuotta ennen kuin se yhdistettiin sydän- ja verisuonitauteihin – syöttämällä kaniineille runsasrasvaista ruokaa.
Sotaisalla 1900-luvun alkupuolella lipiditutkimusta tehtiin muun muassa rintamalla menehtyneillä sotilailla ja todistettiin, että tuo suussa sulava, ihana rasva tukkii myös ihmisten suonia.
Kolesterolitutkimus tuotti yli kymmenen Nobelin palkintoa, sen jälkeen, kun palkintoa oli alettu jakaa vuonna 1901. Kemisti Nobel kuoli itse aivotapahtumaan, jossa kolesterolikertymillä lienee ollut osuutensa.
Rasvatutkimukseen on liittynyt mahtavia oivalluksia, mutta myös kovasti kilpailua, jopa niin sanottu kolesterolisota. 1950–70-luvuilla näet riideltiin tieteessä siitä, mikä kolesterolin osuus sydän- ja verisuonikuolleisuudessa itse asiassa on, kumpi on muna ja kumpi kana. Kaniinit jätettiin tällä kertaa rauhaan.
Samaan aikaan alettiin kehittää kolesterolilääkkeitä, kuten sappihappoja sitova kolestyramiini ja B3-vitamiini eli nikotiinihappo. Fibraatteja kehiteltiin muun muassa kasvihormoneista.
Ensimmäiset statiinit eli kolesterolisynteesin estäjät eristettiin sienistä 50-luvulla. Seuraavien vuosikymmenten aikana lääkekehitykseen liittyi monenlaisia takapakkeja ja skandaaleja, joissa oli mukana antilipidiliikkeitä ja koe-eläinkoiria.
Suomeen statiini rantautui koekäyttöön 40 vuotta sitten. Sillä saatiin pelastettua jokunen familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastava nuori aikuinen.
Uuden lääkeryhmän sivuvaikutuksia ei tunnettu. Statiinien edeltäjillä niitä oli runsaasti ja uusien lääkkeiden kanssa oltiin varovaisia.
Koska kolesteroli ei tunnu eikä näy, nähtiin vielä jonkin aikaa päivystyksessä kylmänhikisiä nuoria sydäninfarkteja, jotka esi-isiensä tapaan odottivat, että elämästä lähdetään saappaat jalassa kesken heinätalkoiden.
Nykyään noin 800 000 ihmistä käyttää kolesterolia alentavia lääkkeitä Suomessa. Niiden vaikutus sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyteen ja pitkäaikaiskäytössä myös kuolleisuuteen on kiistaton.
Maallikolle kolesterolin alentamisen tärkeys ei helposti selviä googlettamisen aikakaudella. Jo sekundaari- ja primaaripreventioiden prosenttiosuuksien kohdalla voi mennä usko. Ja saanko mä sitten sokeritaudin näistä pillereistä?
Statiineilla on lopulta vain vähän merkittäviä sivuvaikutuksia suurimmalle osalle käyttäjistä, ja niiden hyödyistä saadaan yhä enemmän tietoa.
Statiini on halpa henkivakuutus.
Mutta jos jokin on liian hyvää, sitä ei uskota todeksi. Kuten rokotustenkin kohdalla, aina löytyy niitä, jotka epäilevät lääketeollisuutta salaliitosta tai karsastavat lääkitystä ylipäänsä. Sosiaalisesta mediasta saa rasvasotaan hyvää polttoainetta.
Jos uskoo tieteeseen, kolesterolisuositukset ovat selvää pässin – vai pitäisikö sanoa vähärasvaisen kanin – lihaa. Asiantuntijankin on helppo ohjeistaa potilaita, oli vastassa sitten epäilijä, ortorektinen labra-arvojenkyttääjä tai kansantautijackpotin saanut lähimmäinen.
Rasvatutkimus tuotti yllättävän tuloksen vuonna 1978, kun tutkijat toistivat vuosisadan alun kanitutkimuksen ja havaitsivat silittelyjä saaneiden kanien suonien pysyvän terveempinä rasvaisesta dieetistä huolimatta.
Loppu suomalaiselle kansantaudille – dieetti, statiini ja paijaus – iter infinitum!
Kirjoittaja on sisätautilääkäri.
Kolumni on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
