Hippokrates kohtaa terroristin

Yllättävässä uhkatilanteessa ihminen yleensä joko jähmettyy, pakenee tai toimii. Kukaan ei tiedä etukäteen, mikä näistä toteutuisi omalla kohdalla, kirjoittaa Hannu Ollikainen.

Hippokrates kohtaa terroristin Kuva 1 / 1

Miten toimisi, jos osuisi paikalle, kun joukkomurhaaja tekee tuhojaan? Entä jos näin käy lääkärille?

Turun joukkopuukotusta koskeva oikeudenkäynti on uutisaiheena vastenmielinen ja pelottava mutta kuitenkin tärkeä. Tapahtumien kertaus herättää monenlaisia tunteita ja kysymyksiä.

Joistakin puukottajan kanssa samaan aikaan Turun torille osuneista ihmisistä tuli uhreja, toisista heidän auttajiaan, muutamista molempia. Auttajien kertomukset pysäyttävät pohtimaan, kuinka itse olisi reagoinut ja osannut toimia heidän asemassaan.

Yllättävä tilanne Turussa on tullut auttajien eteen silmänräpäyksessä. Saman tien on täytynyt käydä ilmi, että väkivallan uhka on ilmeinen. Tästä huolimatta he ryhtyivät auttamaan.

Vastaavassa tilanteessa ihminen yleensä joko jähmettyy, pakenee tai toimii. Kukaan ei ainakaan ilman aikaisempaa kokemusta tiedä etukäteen, mikä näistä toteutuisi omalla kohdalla. Kuolemanpelko ja itsesuojeluvaisto ovat niin vahvoja voimia, että niiden voittaminen on poikkeuksellista. Kaikissa kulttuureissa se on myös erityisten huomionosoitusten arvoista.

Yhteiskunnan normit painottavat velvollisuutta auttaa. Lain sanoin näin:

Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Käytäntö on jonkin verran lain kirjainta armollisempi. Kenenkään ei edellytetä asettavan itseään varaan toista auttaessaan eikä ottavan enempää riskejä kuin taitojensa puolesta kykenee hallitsemaan. Moraalinen velvollisuus tulee kuitenkin selväksi.

Lääkäri on osaamisensa ansiosta erityisasemassa. Hänen velvollisuuksistaan laki sanoo vielä erikseen:

Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua.

Lääkärikunnan poikkeuksellisen vahva ammattietiikka Hippokrateesta ja lääkärinvalasta alkaen painottaa myös velvollisuutta elämän suojeluun ja ihmisen auttamiseen. Mutta entä jos vastakkain asettuvat oma ja toisen henki?

Kukaan ei pysty etukäteen antamaan yksiselitteistä toimintaohjetta: kun toimit näin, teet oikein. Jokainen reagoi omalla tavallaan. Jokainen hätätilanne on omanlaisensa.

Pelastamisen ammattilaiset harjoittelevat ollakseen toimintakykyisiä jopa väkivaltaisissa tilanteissa. Tavallinen Jokunen voi varautua kriisin hetkeen miettimällä sellaista etukäteen.

Ikävän sattuman mahdollisuuden työntää mieluummin ajatuksistaan syrjään, mutta mielikuvaharjoitus voi auttaa, jos jokin paha paikka kuitenkin tulee eteen. On mahdollista, että ennakoiva pohdinta auttaa kriittisessä tilanteessa oman käyttäytymisen hallintaa. Silloin voi suojella itsensä ja kenties jonkun toisen vakavilta seurauksilta.

Mitä ajattelet auttamisen velvollisuuden ja itsesuojelun suhteesta? Oletko pohtinut tai tiedätkö, kuinka toimisit väkivallan uhatessa?

Teksti: Hannu Ollikainen

Kuva: Nina Kaverinen

Oletko jo lukenut nämä?