Kohua herättäneen Dientamoeban rooli lasten vatsavaivoissa on epäselvä

Suolistoloisen häätöhoito ei korreloi lasten kliiniseen paranemiseen.

Kohua herättäneen Dientamoeban rooli lasten vatsavaivoissa on epäselvä Kuva 1 / 1

Dientamoeba fragiliksen aiheuttamista tautitapauksista julkaistun suomalaistutkimuksen jälkeen aihe puhuttaa nyt mediassa. Myös Lääkärilehti käsitteli aihetta.

Dientamoeba fragiliksen merkitys patogeenina lapsilla on kuitenkin kiistanalainen.

Nimensä mukaisesti Dientamoeba fragilis on hauras; se elää elimistön ulkopuolella vain 6–48 tuntia. Tartuntatapa on edelleen epäselvä, eikä tartunnan välittävää kystamuotoa ole kiistatta osoitettu. Uusien menetelmien ansiosta ­tapauksia kuitenkin löytyy yhä enemmän.

Oireettomia lapsia tutkittaessa Dientamoebaa tai sen genomia on löydetty jopa 50–70 prosentilta ja useissa tapaus-verrokkitutkimuksissa jopa useammin oireettomilta kuin oireisilta lapsilta.

Toiminnallisia vatsavaivoja on neljäsosalla lapsista. Oireet – epäspesifit vatsakivut, ummetus ja ripuli – saattavat kuormittaa perhettä merkittävästi ja asettaa haasteita myös hoita­valle lääkärille. Nukleiinihapon osoitukseen ­perustuva ulosteen parasiittitutkimus tarjoaa vatsavaivojen diagnostiikkaan ja hoitoon näennäisen helpon ratkaisun.

Aiempien tutkimusten perusteella Dientamoeban häätöhoito ei kuitenkaan korreloi lasten kliiniseen paranemiseen, mikä todetaan myös nyt julkaistussa, Anu Kanteleen tutkimusryhmän retrospektiivisessä työssä. Sairauskertomusmerkintöihin perustuneessa tutkimuksessa ei ollut verrokkeja. Hoito-osiossa oli yhteensä 89 potilasta, joista lapsia 26. Hoitona olivat doksisykliini, metronidatsoli, paromomysiini tai seknidatsoli, joiden tehoa ei analysoitu erikseen. Kliininen vaste todettiin 66 prosentilla, joista 25 59:stä parani osittain. Lapsista 10 26:sta pääsi eroon kantajuudesta, mutta kliininen paraneminen ei lapsilla korreloinut sen kanssa, saatiinko parasiitti juurittua vai ei.

Dientamoeban hoitotutkimuksia on useita, mutta tyypillisesti ne ovat kuvailevia ja laatu on heikko. Tutkimukset on pääasiassa tehty aikuispotilailla ilman prospektiivista satunnaistettua asetelmaa. Lapsilla on tehty ainoastaan yksi ­lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus; ­oireisia lapsipotilaita hoidettiin joko metronidatsolilla tai lumeella. Tulos oli yksiselitteinen: hoidosta ei ollut hyötyä.

Kirjallisuuden perusteella Dientamoeban ­etsiminen perusterveiden vatsavaivaisten lasten ulosteista ei ole perusteltua. Hoidon tehostakaan ei ainakaan lapsilla ole näyttöä.

Vaarana on lasten ja perheiden turha medikalisaatio, mikrobilääkkeiden liikakäyttö ja terveydenhuollon resurssien tuhlaus, sekä pahimmassa tapauksessa jonkin muun sairauden diagnoosin viivästyminen.

Dientamoeba fragiliksen diagnostiikkaan ja hoitokokeiluihin keskittymisen sijaan suosittelemme maha-suolikanavan oireiden lääketieteellisesti merkittävien syiden arvioimista suositusten mukaisesti ja toiminnallisten vatsaoireiden asianmukaista hoitoa.

Kirjoittajat
Satu Kekomäki

LKT, lasten infektiolääkäri

Laura Merras-Salmio

LT, dosentti, lasten gastroenterologi

Tea Nieminen

LKT, lasten infektiolääkäri

Tuula Pelkonen

LT, dosentti, lasten infektiolääkäri

Eeva Salo

LKT, dosentti, lasten infektiolääkäri

Harri Saxen

LKT, professori, lasten infektiolääkäri

Svetlana Vakkilainen

LT, lasten infektiolääkäri

(tasavertainen kirjoittajuus)

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 44/2019.

Oletko jo lukenut nämä?