Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan Suomessa esiintyy vuosittain 100 000 hoitoon liittyvää infektiota, ja ne myötävaikuttavat 1 500–5 000 henkilön kuolemaan. Koronauutisoinnin keskellä olen miettinyt, miten vähän näihin infektioihin liittyvät kuolemat ovat saaneet julkista huomiota, vaikka luvut todennäköisesti ylittävät ainakin pitkällä aikavälillä koronauhrien lukumäärän. Tutkimukset Suomesta ja muista maista osoittavat, että hoitoon liittyvien infektioiden kansanterveydellinen merkitys on erittäin suuri.
Suurimman osan hoitoon liittyvistä infektioista aiheuttavat bakteerit, jotka ovat peräisin potilaan oman ihon tai limakalvon kasvustosta. Pienessä osassa infektioita mikrobi tulee elimistön ulkopuolelta: toisista potilaista, henkilökunnasta tai sairaalaympäristöstä. Tätä osuutta pitää ehkäistä kaikin voimin. Primum non nocere.
Veriviljelypositiivisten hoitoon liittyvien tulehdusten ilmaantuvuus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut hitaasti mutta varmasti. THL:n Sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) mukaan viime vuonna hoitoon liittyi yksi veriviljelypositiivinen infektio tuhatta hoitopäivää kohden. Toki myös avohoitosyntyiset, ilman edeltävää hoitojaksoa alkunsa saaneet, vaikeat bakteeritulehdukset ovat lisääntyneet. Niidenkin lisääntyminen heijastelee väestön ikääntymistä.
Yhdistyneiden kansakuntien mukaan lähes kaikissa maailman valtioissa iäkkäiden ihmisten osuus on kasvussa. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä joka kuudes on yli 65-vuotias, kun vuonna 2019 sitä oli alle kymmenes. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa luvut ovat vieläkin suurempia, joka neljäs on yli 65-vuotias vuoteen 2050 mennessä.
Sekä hoitoon liittyvät infektiot että koronavirus ovat vanhuksiin kohdistuvia uhkia. Vaikka koronavirus leviää kaikissa ikäryhmissä, se on vaarallinen tämänhetkisen tiedon valossa erityisesti vanhuksille. Koronaviruspandemia voisi näyttäytyä erilaisena, jos maailman väestö olisi nykyistä nuorempaa. Vaikka hoitoon liittyvät infektiot lisäävät tehohoidon tarvetta, ne eivät uhkaa terveydenhuollon kapasiteettia samalla tavoin kertarysäyksellä kuin pandemia uhkaa.
Tärkeimpiä hoitoon liittyvien infektioiden lähteitä ovat virtsatiet ja kanyylit, siksi turhista verisuoni- ja virtsakatetreista tulee päästä eroon niin pian kuin se on hoidon kannalta mahdollista. Influenssarokotuksin voidaan vähentää hoitoon liittyviä influenssatartuntoja. Toivoa on, että jonain päivänä koronavirukseen on rokote, jolla voidaan ehkäistä myös hoitoon liittyviä koronavirustartuntoja. Koronaviruksen leviämistä laitoksissa ehkäistään samoihin periaattein kuin muitakin hoitoon liittyviä infektioita, mm. hyvällä käsihygienialla, vaikka koronaviruksen ehkäisyyn on lisäksi omat, erityiset torjuntakeinonsa.
Ikääntyminen tuo uudenlaisia infektiouhkia, joista korona on vain yksi. Väestön ikääntyminen lisää sairastuvuutta ja sairaalahoidon tarvetta. Sairaalahoito taas lisää hoitoon liittyvien tulehdusten riskiä, antibioottien käytön tarvetta ja riskiä resistenssin kehittymiselle.
Asiat kiertyvät yhteen. Se, että ihmisten elinikä on kasvanut, liittyy moniin yhteiskunnan ilmiöihin. Kuluneen sadan vuoden aikana antibioottien keksiminen on pidentänyt ihmiselämää noin 23 vuodella. Antibioottien runsas käyttö taas on johtanut uusiin ongelmiin, erityisesti antibioottiresistenssin globaaliin kriisiin, joka tappaa pelkästään Euroopassa 50 000 ihmistä vuosittain. Taistelu mikrobeja vastaan jatkuu monella rintamalla.
Reetta Huttunen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 41/2020.
