Lääketieteellinen tutkimus on terveydenhuollon peruskivi

On helppoa nähdä kuinka tutkimus ja lääketiede ovat koskettaneet lähes kaikkien elämää tällä planeetalla.

Sosiaalista mediaa seuraamalla tulee väistämättä kuva, kuinka ”luonnollisen” todellinen puoli unohtuu. Terveydenhuollon sisällä olemme siitä onnellisessa asemassa, että me näemme koko kirjon. Tästä syystä kokosin alle listan mieleen tulleista lääketieteellisen tutkimuksen aikaansaannoksista, jotka ovat mullistaneet työtämme.

Anestesia ja steriliteetti

Jokaisen itseään kunnioittavan länsimaisen lääkärin oli aiemmin syytä pysyä kaukana kirurgiasta. Parempi jättää niin brutaalit työt partureille ja välskäreille. Vasta 1800-luvun puolessa välissä William T.G. Morton esitteli julkisesti dietyylieetterianestesiassa tehdyn leikkauksen ja markkinoi ainetta ansiokkaasti. Kirurgiaan liittyvä kipu ja agonia helpottivat, jolloin leikkaamisesta tuli huomattavasti miellyttävämpää niin potilaille kuin tekijöillekin. Samanaikaisesti kehittyi toinen modernin kirurgian edellytys: steriliteetti. Unkarilainen Ignaz Semmelweis teki tärkeän havainnon, että synnyttäjiä kuoli infektioihin huomattavasti enemmän ruumishuoneelta saapuvilta lääkäreiltä enemmän kuin kätilöillä. Havaintonsa vakuuttamana Semmelweis esitteli pakollisen käsien pesun ennen synnytysosastolle saapumista, joka laski äiti- ja sikiökuolleisuutta huomattavasti. Kuitenkin vasta Joseph Lister onnistui paria vuosikymmentä myöhemmin vakuuttamaan lääketieteellisen yhteisön siitä, että instrumenttien puhdistaminen ja sterilointi estää gangreenan muodostumista.

Lue lisää: Olipa tarkastus!

Antibiootit

Vuonna 1928 Alexander Fleming unohti lomansa ajaksi petrimaljat, joilla kasvoi stafylokokkusta. Siivotessaan unohduksensa jälkiä hän huomasi, kuinka yhdessä maljassa kasvoi sieni ja sen ympäriltä bakteerikasvusto puuttui. Myöhemmin tunnistettiin Penicillium notatumiksi. Sittemmin vaadittiin vielä runsaasti tutkimusta, jotta vaikuttava aine saatiin eristettyä ja tuotantoon. Kuitenkin ennen tätä löytöä ei ollut hoitoa bakteerisairauksiin. Keuhkokuume oli tappava sairaus. Pienikin ihon nirhauma saattoi viedä hautaan.

Ehkäisypilleri

Harvalla lääketieteellisellä tutkimuksella on ollut yhtä suuri sosiaalinen ja kulttuurinen vaikutus, kuin ehkäisypillerin kehittämisellä. Se on mahdollistanut lukuisille naisille vapauden valita ja päättää omasta fertiliteetistään – luotettavasti, huomaamattomasti ja ilman neuvottelua puolison kanssa. Se on ensimmäinen ”lifestyle”-lääke: sillä ei (aina) hoideta sairauksia, vaan parannetaan naisten elämää. Se on mahdollistanut naisten tulemisen mukaan työelämään tasavertaisempana. Ehkäisyn hyvä saatavuus laskee aborttimääriä kiistatta huomattavasti tehokkaammin kuin tiukinkaan lainsäädäntö.

Rokotteet

Rokotteita on käytetty mahdollisesti jo tuhansien vuosien ajan. Länsimaiseen lääketieteeseen Edward Jenner toi menetelmän rokottamalla isorokkoa vastaan vaarattomammalla lehmänrokolla vuonna 1796. Isorokko oli myös ensimmäinen rokotuksin kokonaan hävitetty infektiosairaus. Rokotusten avulla monet erittäin kurjat sairaudet ovat enää muistoja vain. Yksi keskeisimmistä on HPV-rokote, joka on ensimmäinen syöpää ennaltaehkäisevä rokote! Sen on arvioitu pelastavan neljännesmiljoona henkeä vuosittain. Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan kollega Simojoen erinomaisen kirjoituksen aiheesta!

Puhdas vesi ja sanitaatio

Puhdas vesi ja siihen liittyvä sanitaatio ovat yksistään pelastaneet satojen miljoonien ihmisten hengen. Edelleen joissain maissa, jopa viisitoista prosenttia lapsista kuolee ennen kouluikää puutteellisen puhtaan veden ja sanitaation puutteen vuoksi. Ripuli on yksi suurimpia tappajia. Puhumattakaan esimerkiksi kolerasta ja parasiitti-infektioista. Asia on niin tärkeä, että vuonna 2010 YK on tunnistanut oikeuden puhtaaseen veteen ja sanitaation yhdeksi ihmisoikeuksista. Tästä huolimatta 2,6 miljardilla ihmisellä niitä ei ole vielä käytössä.

Perinatologia

Länsimaisen lääketieteen painopiste oli pitkään aikuisten miesten sairauksissa ja terveydessä. Lastentaudit kehittyi omaksi alakseen 1700- ja 1800-luvuilla. Samaan aikaan alkoi obstetriikka kehittyä, kun lääkärit otettiin kätilöiden rinnalle hoitamaan raskauksia. Hiljan vastuu raskaudesta ja vastasyntyneestä siirtyi äidiltä obstetrikoille ja pediatreille. Lääketieteellinen tutkimus ja kehitys johtivat muun muassa instrumentaalisynnytyksen kehittymiseen ja keisarinleikkauksesta tuli äidinkin hengen toisinaan pelastava toimenpide. Kehitettiin hoidot raskauskomplikaatioiden hoitamiseen. Sikiön vointia opittiin seuraamaan raskauden ja synnytyksen aikana.

Kuvantaminen

Moderni lääketiede on riippuvainen laadukkaista kuvantamistutkimuksista. Röntgentutkimuksen periaatteen keksi saksalainen Wilhelm Röntgen vuonna 1895, kun hän huomasi, että katodisäteillä pystyttiin läpivalaisemaan asioita filmille. Vallankumous oli nopea ja alle vuoden sisään ensimmäisestä julkaisusta, menetelmää käytettiin murtumadiagnostiikassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen läpivalaisun rinnalle tuli myös muita erikoistekniikoita, kuten varjoainekuvaukset. Keuhkokuvauksen rooli tuberkuloosin nujertamisessa on merkittävä. Viipalekuvauksesta eli tomografiasta saamme kiittää Beatles-yhtyettä, ja sen menestyksen vaurastuttamaa EMI-yhtiötä, joka rahoitti Godfrey Hounsfield:n tutkimusta transistoritietokoneiden parissa. Hän aloitti kerroskuvauslaitteiston kehittämisen vuonna 1967. Yhteistyökumppanina ja ensimmäisen laitteen käyttäjänä oli Atkinson Morley Hospital Lontoossa. Hounsfield sai protolaitteen toimimaan vuonna 1971. Ilman tomografiaa ei nykyaikainen neurokirurgia olisi mahdollista. Magneettikuvantaminen perustui kvanttifysiikan kehittymiseen 1930-luvulla, mutta vasta 1970-luvulla teknologinen kehitys mahdollisti lääketieteellisen käytön. Sen avulla saatiin tarkkoja kolmiulotteisia rakennekuvia ilman säteilyn käyttöä. Eri kontrastitekniikoiden ja kuvaussekvenssien kautta diagnostiikka on ottanut huimia askeleita eteenpäin.

Lääketieteellinen tutkimus on terveydenhuollon peruskivi. Tätä rapautetaan tällä hetkellä Suomessa riittämättömällä rahoituksella ja kankealla tutkimusbyrokratialla. Useimmat edellä mainituista pohjautuvat tutkijalähtöiseen tutkimukseen, joka on ollut alkuun pienimuotoista ja jonka kliinisiä sovelluksia on ollut vaikea nähdä etukäteen. Tutkimusta tarvitaan, jotta sadan vuoden päästä joku voi tehdä vastaavia listauksia.

Timo Tuovinen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.